Ruma kuoppa

28.11.2013

Juha Honkonen

Talvivaaran kaatuminen on enää ajan kysymys. Yhtiö jättää jälkeensä tuplasti Keravan kokoisen alueen myllättyä kainuulaista luontoa. Tilalla on liuotuskasoja ja pohjasakka-altaita, joissa muhii talteen otettavien metallien lisäksi muitakin ympäristölle haitallista aineita kuten sulfaattia ja uraania.

Kenen vastuulla on huolehtia, ettei niitä pääse lähivuosikymmeninä luontoon?

Konkurssiin menneen Talvivaaran ja sen luvat voisi ostaa jokin toinen kaivosyhtiö. Tämä näyttää epätodennäköiseltä, sillä Talvivaara ei kyennyt haalimaan lisärahoittajia ennen velkasaneerausilmoitusta eikä sen jälkeen. Maailmalla ei uskota, että biokasaliuotuksella saataisiin nikkeliä kustannustehokkaasti. Tästä ei ole yhtään onnistunutta esimerkkiä.

Talvivaara ei siis kaadu nikkelin tilapäisesti alhaiseen hintaan vaan siihen, että kaivoksen koko tuotantoidea on epärealistinen.

Talvivaaran 31 miljoonan euron ympäristönhoitovakuutus ei riitä. Normaaleissa konkursseissa ympäristöongelmien hoito siirtyy tämän jälkeen kunnalle. Onnea vain, Sotkamo.

Todennäköisesti kunnankaan varat eivät riitä, Sotkamoahan uhkaa kaiken muun lisäksi työttömyyden kasvu. Katse siirtyy meihin kaikkiin, veronmaksajiin.

Valtiota on syytetty siitä, ettei se ole estänyt kaivosjätin konkurssia. Suuret yksityiset sijoittajat, lähinnä eläkeyhtiöt, ovat kuitenkin hypänneet kyydistä pois jo paljon aikaisemmin. Valtion sijoitusyhtiö Solidium on siis tukenut Talvivaaraa olemalla mukana näinkin kauan, vaikka se on varmasti tajunnut omaisuutensa haihtuvan malmipölynä ilmaan.

Miten valtio sitten sotkun siivoaa?

Aluksi ei tarvitse tehdä muuta kuin jatkaa metallien talteenottoa ja veden kierrättämistä. Malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus lopetetaan.

Pikku hiljaa veden kierrätyskin lopetetaan. Metallit siirretään toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Kasat peitetään kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja. Lopulta alue maisemoidaan.

Tähän menee rutkasti aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet