Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Ratkaisukeskeistä journalismia Hesarin tapaan
26.8.2010
Helsingin Sanomat kirjoitti maanantaina eroperheiden vuoroviikkomallista, jossa lapset vaihtavat kotia joka viikko.
Juttuun haastatteltiin äärikonservatiivisista näkemyksistä tunnettua psykologian professoria Liisa Keltikangas-Järvistä, joka tapansa mukaan nurisi, ettei lasta voi panna kulkemaan vanhempiensa perässä.
”Kukaan ei pysty ennustamaan, minkä hinnan hän siitä maksaa”, Keltikangas maalaili.
Seuraavana päivänä HS jatkoi aiheesta otsikolla ”Erolasten muuttoralli huolettaa myös vanhempia”. Nyt ääneen pääsi lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, jonka mukaan vuoroviikoin eri osoitteessa asuva lapsi voi tulkita, että kukaan ei halua häntä elämäänsä pysyvästi.
Kummassakaan jutussa ei tarjottu vuoroviikkomallille vaihtoehtoa, vaan toimittajat antoivat asiantuntijoiden keskittyä vanhempien panetteluun.
”Näissä asioissa on kauhistuttavan usein taustalla aikuisten kostonhalua, joka naamioidaan oikeuksiksi, velvollisuudeksi tai lasten eduksi”, Cacciatore laukoi.
Hyvät kasvatusalan asiantuntijat ja HS:n toimittajat, kerrotteko vuoroasumista paremman vaihtoehdon? Onko parempi, että lapsi vierottuu toisesta vanhemmastaan vai kielletäänkö avioerot? Jäinen ja painostava koti-ilmapiiri onkin tunnetusti mukava kasvuympäristö lapselle.
Ei liene liikaa toivottu, että toimittajat ja asiantuntijat tarjoaisivat moitteen sijaan ratkaisumalleja ja pohtisivat sisimmässään pienimmän pahan käsitettä.
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
