Poliitikon kestävyysvaje

8.4.2011

Juha Honkonen

ei ihme, että taitetun eläkeindeksin poistoa on innostuttu vaatimaan näin vaalien kynnyksellä. Irtoaahan eläkeläisiltä tai lähivuosina eläköityviltä valtava äänimäärä.

Koska en itse ole ehdolla, voin rauhassa leimata vaatimukset höpö höpö -puheeksi. Sallisin eläkkeen taittamisen tarpeen tullen jopa nykyistä reippaammin.

Kysehän on siitä, kuinka paljon eläkkeet seuraavat palkka- tai hintakehitystä. Ennen suhde oli 50–50, nyt hintoihin painottuen 20–80. Uudistus hillitsee eläkkeitten korotuksia, sillä palkat nousevat hieman hintoja nopeammin.

Indeksin taittaminen on kuin pitkittäisi eläkepommin sytytyslankaa.

Sen ansiosta eläkkeitä ei ehkä tarvitse leikata niin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Ja hyvässä lykyssä matalapalkka-alojen liksoja voidaan korottaa, kun se ei niin rajusti lisää eläkemenoja. Kukaan ei häviä, mutta yhteiskunta ehkä välttää Kreikan, Irlannin ja Portugalin tyylisen vararikon.

Jos valtiontalous menee joskus kunnolla kuralle, voi kysyä, tarvitseeko eläkkeiden seurata palkkakehitystä lainkaan. Luulisi eläkeläisiä ensisijaisesti kiinnostavan, mitä eläkkeellä saa. Toissijaista on, mitä naapurin Ritva työssään tienaa.

Kuin pottuiluna pienille ikäluokille opintotuki sen sijaan ei seuraa mitään, ei edes hintaindeksiä. Tuen sitominen indeksiin mahdollistaisi nykyistä paremmin täysipäiväisen opiskelun ja pidentäisi työuria alkupäästä.

Sama vaikutus olisi nykyisestä asepalveluksesta luopumisella. Jos valtaosa ikäluokasta voisi joko käydä palveluksen muutamassa kuukaudessa tai jättää tyystin käymättä, parikymmentä tuhatta ihmistä pääsisi opiskelemaan ja työelämään vuotta nykytahtia aiemmin.

Kustannuksia voi siis helposti karsia niin työuran alku- kuin loppupäästäkin. Poliittista rohkeutta vain vaatii olla nöyristelemättä eläkeläisten edessä ja vaatia asepalvelukseen muutoksia.

Kestävyysvaje on korvien välissä.

 

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet