Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
1.9.2011
Minulla on ajatus: Helsingin metrolinjaa pitää jatkaa Käpylään. Jos en olisi toimittaja, en ehkä saisi ajatukselleni juurikaan julkisuutta. Mutta jos laittaisin ajatukseni nettiin ja tappaisin kolmekymmentä ihmistä, viestini tavoittaisi koko maailman.
Sen jälkeen kun Anders Behring Breivik surmasi 77 ihmistä, uutiskanavat pyörittivät tämän poseerauskuvia yötä päivää ja lehdet esittelivät sivukaupalla tappajan ideologiaa. Breivik sai mitä halusi.
Samoin saivat aikanaan Pekka-Eric Auvinen, Matti Saari ja monet muut. 1999 Columbinen kouluammunnan jälkeen massamurhaajat ovat halunneet saavuttaa teoillaan ennen kaikkea julkisuutta.
Kun Lordi voitti Euroviisut, bändi pyysi, ettei sen maskeeratuista jäsenistä levitettäisi oikeita kasvokuvia. Kummallinen sopimus median kanssa toimi, eikä Tomi Putaansuusta tullut kansainvälistä julkkista.
Tapaus osoitti, että media voi sopia asioista ja joskus tiedotusvälineetkin malttavat jättää tilaisuuden käyttämättä. Media ei myöskään retostele itsemurhilla eikä haastattele vaimontappajia.
Sosiaalipsykologi Atte Oksasen ja sosiologi Pekka Räsäsen mukaan joukkosurmien yksityiskohtainen käsittely ja tekijöiden taustojen esittely julkisuudessa voi rohkaista vastaavia tekoja hautovia ja lisätä surmien todennäköisyyttä.
Seuraava joukkomurha on ehkä jo suunnitteilla. Ei anneta sen tekijälle sitä, mitä hän haluaa.
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimituspäällikkö.
Tweet