Pakon sanelema reboot

18.4.2011

Jukka Vahti

Miten on mahdollista, että perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa kaikkien aikojen vaalivoiton, vaikka kukaan omasta tuttavapiiristä ei tunne ketään, joka olisi puoluetta äänestänyt?

Tätä on eilisillan jälkeen kysynyt moni. Se myös kertoo oudosta kahtiajakautuneisuuden ajasta, johon Suomi on lähes vaivihkaa viime vuosien aikana ajatunut monestakin eri syystä. On Perus-Suomi ja sitten on liberaali Suomi.

Näistä perussuomalaiset saivat sekä ennakkoäänestyksessä että vaalipäivänä kannattajansa liikkeelle. Ja vaikka se kuinka paljon persujen kanssa eri tavalla ajattelevia harmittaisi, vääriä vaalituloksia ei demokratiassa ole. Vaaleissa ja urheilussa lopputuloksen kunnioittaminen on poikkeuksetta viisas ratkaisu.

Sitä paitsi, myös liberaalit ehdokkaat eri puolueiden riveissä menestyivät näissä vaaleissa. Odotettua harvempi heistä vain oli ehdokkaana vihreiden listoilla.

Sunnuntain vaalit olivat kuin olivatkin arvovaalit, kuten etukäteen povattiin. Persujen kannatus kertoo karua kieltä konservatiivisuuden noususta, joka on ollut jo pidemmän aikaa aistittavissa monista heikoista signaaleista. Vaalitulos konkretisoi ilmapiirin muutoksen.

Vihreille vaalitulos oli valtava pettymys ja samalla askel taaksepäin matkalla kohti keskisuuren yleispuolueen asemaa. Edessä on poliittisen identiteetin tarkentaminen ja väistämättä myös muutoksia puolueen organisaatiossa.

Eduskuntapaikkojen väheneminen kolmanneksella aiempaan verrattuna tarkoittaa, että vihreiden pitää keksiä itsensä uudelleen. Vähän kuin James Bond -elokuvat päivitettiin muutama vuosi sitten kerralla uuteen aikaan, vihreillä taitaa olla edessään pakon sanelema poliittinen reboot, uusi alku.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimitussihteeri.

Tweet