Pahalla pihalla

13.6.2011

Kaino Riesu

Politiikan toimittajat ovat hallitusneuvottelujen ajan olleet juuri siellä, missä heidän ei pitäisi olla: pihalla.

Hallitusneuvottelut käydään aina Säätytalossa, joka on pompöösi ruskeasävyinen rakennus Helsingin Kruununhaassa. Talon leveillä portailla toimittajat ovat päivystäneet viikosta toiseen: seisoskelleet, istuskelleet, höpisseet keskenään ja heittäneet läppää opiskelijoiden saunaporukan kanssa.

Portailla oleillessaan toimittajat eivät tietenkään ole saaneet neuvotteluista mitään merkityksellisiä tietoja. Miksi niitä kerrottaisiin portailla notkujille, jos on kerran sovittu, ettei kerrota? Työvuoron täytteeksi toimittajien on kuitenkin aina tehtävä jotakin, joten aikansa kuluksi he ovat piinanneet yleisöä mitä joutavimmilla jutuilla.

Olemme saaneet tunti tunnilta lukea, minkä värisiä vaatteita Jutalla ja kokoomustädeillä on ollut päällä, minne Paavo on rientänyt pelaamaan jalkapalloa ja millaisia jätskejä Jyrki avustajineen on käynyt ostamassa Senaatintorin kioskista. Varjelkoon!

Mutta pakkohan siellä rappusilla on olla, kun kaikki muutkin ovat, vai mitä?

Koko ajan toimittajat ovat hössöttäneet, milloin tulee ”läpimurto” ynnä olleet siinä käsityksessä, että neuvotteluissa on aivan hirmuinen kiire. Miten niin kiire? Valtakunta pärjää mainiosti toimitusministeristönkin hoteissa. Kiire ei ole koko aikana ollut kellään muulla kuin mediaväellä. Monissa työryhmissä aikaa on ollut liiankin kanssa.

Joskus ennen vanhaan oli niin, että tietoja saadakseen piti mennä ”kentälle” eli vaikkapa Suomen Pankin pankkivaltuuston uloskäynnin tuntumaan norkoilemaan, milloin kokous päättyisi ja ulos astuisi joku, joka voisi jotain sanoa. Niistä ajoista on kauan. Nyt oikean tiedon jäljille pääsevät ne, jotka osaavat tehdä oikeat kysymykset ja hakea niihin vastaukset – tapaamisissa, puhelimitse, tietsikkaa käyttäen tai omia havaintoja tehden.

Tässä tapauksessa työaikaa olisi voinut käyttää vaikka tiedonhankintaan puolueiden sisäisistä voimakentistä ja erilaisista B- ja C-vaihtoehdoista, joita on tietysti ollut pelissä koko ajan. Puolueissa on paljon ihmisiä, joilla on tietoa ja näkemystä, mutta ei vaitiolovelvollisuuksia. He puhuisivat kyllä, jos joku kysyisi.

Historialliset suhteutuksetkin olisivat kelvanneet: 1970-luvun hallituspeleissä oli menoa! Tämä tosin edellyttäisi politiikan toimittajilta jonkin verran poliittisen historian tuntemusta. Onko se liikaa vaadittu?

Rauhoittukaa, poloiset toimittajat. Tulkaa pois sieltä portailta. Tehkää sitä, mitä varten te oikeasti olette töissä: hankkikaa merkityksellisiä tietoja, jalostakaa ne ja tarjoilkaa meille viimeisteltyinä mediatuotteina. Siitä me tykkäisimme. Siitä me teille maksammekin – toistaiseksi.

Kirjoittaja on sivutoiminen mediakriitikko, jonka polvi kipeytyy portaikoissa. Kirjoitus on julkaistu alun perin 10. kesäkuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet