Olet sitä, mitä luet

13.9.2010

Vihreät lasit

Nordenstrengiläis-hemanuslaisen mediateorian mukaan ihmiset seuraavat viestimiä siksi, että he haluavat tietää, mitä maailmassa tapahtuu.

Tämän tamperelaisteorian päähaastaja on niin kutsuttu tainolalais-jokitaipalelainen malli. Sen mukaan ihmiset haluavat ennen kaikkea viihtyä viestimien parissa.

Molempien maailmanselitysoppien heikkous on siinä, että ne eivät ota huomioon ihmisten halua viestiä itsestään sillä, mistä viestimistä he viestinsä vastaanottavat.

Maailmassa, jossa ihmiset käyttävät noin 90 prosenttia valveillaoloajastaan identiteettinsä rakentamiseen, on selvää, että myös valtaosa mediavalinnoista tehdään sillä perusteella, miltä ihmiset haluavat näyttää toisten silmissä.

Periaatteessa media onkin oiva erottautumisväline, sillä suosikkiviestimet kertovat ihmisestä enemmän kuin esimerkiksi automerkki, asuinalue tai suosikkibändi.

Ikävä kyllä suomalainen mediakenttä tarjoaa tavattoman vähän eväitä aitoon erottautumiseen.

Joensuussa voi toki yrittää lukea Pohjalaista tai Espoossa Lapin Kansaa, mutta tästä ei saa edelläkävijän vaan kylähyllyn leiman. Niinpä kotimaisen mediaerottautujan täytyy turvautua ulkomaisiin viestimiin. Tähän oljenkorteen (englannin)kielitaitoiset suomalaiset ovatkin kiitettävästi tarttuneet.

The Economist on monin paikoin korvannut Suomen Kuvalehden eliitin ykköslukemistona.

Kulturelleissa piireissä New Yorker on tehnyt saman Parnassolle. Kotimaisten medioiden avulla yrittävät erottautua enää ne, jotka eivät ymmärrä, että niihin turvautuminen kääntyy itseään vastaan.

Esimerkiksi Image-lehteen tarttuminen kertoo edelleen trendikkyydestä, mutta myös siitä, että trendipetteri asuu pienellä pohjoissuomalaisella paikkakunnalla.

Helsingissä Imagelle kuuluu nykyisin naurahtaa laiskasti siinä välissä, kun kääntää keskustelun Vanity Fairista Financial Timesin tuoreimpaan How to Spend It-liitteeseen.

Toivoa kotimaisille viestimille antaa se, että niiden välittämät statusviestit elävät jatkuvasti.

Esimerkiksi Ydin-lehden lukeminen viesti vielä 1970-luvulla sitä, että lukija on vasemmistoliberaali nuorisoälykkö.

Nyt se viestii sitä, että lukija luuli 1970-luvulla olevansa vasemmistoliberaali nuorisoälykkö, joka päätyi sittemmin 40 vuodeksi sosiaali- ja terveysministeriön pikkuvirkamieheksi ja on nyt jäämässä eläkkeelle.

Kirjoittaja on median sisäpiiriläinen, jonka mielestä Vihreän Langan lukeminen kertoo älykkyydestä, valveutuneisuudesta ja seksikkyydestä. Kirjoitus on julkaistu alunperin 10. syyskuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet