Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
18.10.2012
Sosiaalisessa mediassa joutuu toisinaan harmistumaan. Viime aikoina olen etupäässä harmistunut trendikkäästä medianvastaisuudesta.
Väärällä tavalla uutisoidut asiat, median oman hännän nostot, pikkuvirheet ja joskus jopa tavalliset artikkelit saattavat herättää Facebookin väen laukomaan ajatuksia kuten ”tässä taas näkee suomalaisen journalismin tason”, ”olipas taas puolueetonta uutisointia” tai ”no, tämähän lehti kirjoittaa tästä vain koska sen omistaa taho x”.
En tarkoita, etteikö kritiikkiä saisi esittää. Eniten harmistuttaa se, että monesti tällaisissa viestiketjuissa useampikin ihminen ilmoittaa ylpeänä, ettei enää tilaa, saati lue Aamulehteä/Hesaria/Kalevaa/muuta lehteä.
Ylpeilisivätkö samat ihmiset sillä, etteivät enää lue kirjoja, käy teatterissa tai seuraa ylipäätään yhteiskuntaa tai kulttuuria? Siitä kuitenkin sanoma- ja aikakauslehdissäkin on kyse.
Moni tuntuu uskovan, että Facebookissa jaetut linkit riittävät pitämään kärryillä. Facebook on useimmille muutaman sadan samanmielisen ihmisen kupla. Paljon tärkeääkin tietoa jää sen ulkopuolelle.
Ilmainen internet on ajanut lehdistön ahtaalle. Jos alamäki jatkuu, Facebookissa jaettavat linkit yksipuolistuvat. Vaikka Yle tekee ihan hyvää työtä, hiukan arveluttaa että maassa seurattaisiin vain valtiollisen viestintävälineen totuutta. Ja blogeja.
Jätän tästä lopusta kokonaan pois osuuden ”kyllä meidän journalistienkin on syytä katsoa peiliin, sillä” ja jätän teidät miettimään vain tuota edellä olevaa.
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.
Tweet