Mistä vielä valitan?

28.2.2013

Hanna Eriksson

Arkeni on helppoa, ja töissä on mukavaa. Näin sen pitäisi mennä:

Työnantajani palkkasi minut vakituiseen työsuhteeseen, kun olin 28. Olin onnekas. Joka kolmas kokoaikatöissä olevista korkeakoulutetuista alle 35-vuotiasta naisista oli vuonna 2010 määräaikaisessa työsuhteessa. Tilastokeskuksen mukaan pätkätyöläisistä 60,8 prosenttia on naisia.

Olen saanut kaksi lasta. Olin molempien kanssa kotona runsaan vuoden, minkä jälkeen mieheni jäi pitkälle hoitovapaalle. Olen onnekas. Kotihoidontuella lastaan hoitava vanhempi on 97 prosenttisesti äiti.

Perhevapaiden käytöllä on osoitettu olevan kielteisiä seurauksia äitien palkkakehitykselle, mutta kaksi vuotta tai lyhyemmän urakatkon kokeneet äidit selviävät pienemmillä menetyksillä. Saan hieman parempaa palkkaa kuin mieheni. Olen onnekas. 30–34-vuotiaat naiset ansaitsivat 83,9 prosenttia samanikäisten miesten palkoista 2010.

Olen esimiehenä yrityksessä, jossa lähes kaikki työtoverini ovat miehiä. Olen harvinaisuus. Tilastokeskuksen työolotilaston mukaan vielä 2008 vain 13 prosentilla palkansaajamiehistä esimiehenä oli nainen.

Minulla on joustava työaika ja työantaja. Voin aloittaa päiväni aikaisin aamulla ja lähteä iltapäivällä aiemmin, jotta ehdin hakea lapset sopivaan aikaan päiväkodista. Olen onnekas. Yli puolet työntekijöistä toivoo enemmän joustavuutta työaikoihin oman elämäntilanteensa mukaan.

Työkaverini ovat hauskoja, työlleen omistautuneita ja tasa-arvoisia. Tässä kuulun enemmistöön. 2012 Tasa-arvobarometrin mukaan palkansaajanaisista kaksi kolmesta koki tasa-arvon toteutuvan työpaikallaan erittäin tai melko hyvin.

Mistä sitten vielä valitan? En mistään! Elän elämäni ruuhkavuosia, mutta minua ei juuri koskaan kyrsi.

Tasa-arvolla on väliä. Toivon sitä lisää 8.3. vietettävän naistenpäivän kunniaksi.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimituspäällikkö.

Tweet