Missä EU, siellä ratkaisu

21.10.2011

Juha Honkonen

Kun Euroopan komissio julkaisi viime viikolla suunnitelmiaan maataloustuen uudistamiseksi, media pursusi EU-kritiikkiä. Taas se ylivihreä ja -byrokraattinen unioni tulee ja lisää köyhän viljelijän paperitöitä, puhkui useampikin Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n lobbari.

Esimerkiksi Ylen ja Mtv3:n pääuutislähetyksissä eivät muut tahot päässeet ääneen. Logiikka tuntuu menevän niin, että maanviljelijät ovat ainoa taho, jota maataloustuki koskee. Jos tällainen ajattelu muuttuisi aineeksi ja kulkeutuisi Itämereen, tämä rehevöityisi pahasti.

Maataloustuki, noin 120 miljardia euroa, kerätään eurooppalaisilta veronmaksajilta. Sinulta ja minulta. Sillä, miten tuki käytetään ja miten sitä valvotaan, on suuri merkitys myös luonnolle ja ympäristölle.

Nykyinen maataloustukeen kuuluva ympäristötuki on todettu tehottomaksi. Suomalaisviljelijät saavat joka vuosi 300 miljoonaa euroa Itämeren rehevöitymisen ehkäisyyn, mutta fosfori- ja typpimäärät sen kuin kasvavat.

Onneksi tästä pajatsosta päästäneen eroon. Unioni alkaa valvoa uuden vihreän osan toteuttamista. Jos teko ei ole ekoa, se peritään takaisin.

Tässä ei pitäisi olla mitään kummallista, sillä peritäänhän esimerkiksi perusteetonta työttömyys-, toimeentulo- tai opintotukeakin takaisin. Viljelijät ovat vain tottuneet nykyiseen löperöön tukipolitiikkaan.

Varsinaista ympäristötukeakin ollaan uudistamassa järkevällä tavalla. Tuki kohdennetaan eniten saastuttaville alueille.

Vaikka MTK kuinka nuriseekin, ei viljelijä välttämättä menetä lanttiakaan. Tuen ehtoja vain täytyy alkaa noudattaa.

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet