Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
30.5.2013
Satuin taannoin tilaisuuteen, jossa oli aiheena Euroopan tulevaisuus. Aiheesta oli keskustelemassa kolme europarlamentaarikkoa: Tarja Cronberg (vihr), Sampo Terho (ps) ja Petri Sarvamaa (kok).
Vaikka porukassa perussuomalainen olikin, eivät muut jääneet sen pahemmiksi maalatessaan perkeleitä yhteiseurooppalaisen projektin seiniin. Taloustilanne luultavasti hajottaa euron. Ääriliikkeet saavat kannatusta. Yhteiskuntarauha rakoilee, ja väkivaltaisuuksia on luvassa.
Positiivisimman näkemyksen esitti Cronberg. Se oli suurin piirtein sellainen, että tosi kiva, jos euro toimisi hyvin. Toiseksi paras vaihtoehto on, että yhteisvaluutta kaatuu.
Terho ja etenkin Sarvamaa taas tuntuivat pitävän euroa ja Euroopan unionia siinä mielessä samana, että yhteisvaluutan kaatuminen väistämättä hajottaa myös unionin.
Sarvamaa vaikutti erityisen pessimistiseltä. Tosin hänen tapansa kumota omia puheitaan saman tien vaikeutti tulkintaa.
Joka tapauksessa euroedustajien näkemys Euroopan – tai ainakin Euroopan unionin – tulevaisuudesta vaikutti sysimustalta.
Tuntuu, etteivät Suomessa välttämättä edes kaikki mepit ymmärrä EU:n ja sen edeltäjien historiallista merkitystä. On peruskouluhistorian klisee, että hiili- ja teräsunioni perustettiin aikanaan siksi, etteivät Saksa ja Ranska sotisi enää keskenään.
Ja miten on käynyt? Eurooppa on nauttinut täysin poikkeuksellisesta rauhanajasta. Toki toisen maailmansodan jälkeen on koettu raaka ja tuhoisa Jugoslavian hajoamissotien sarja. Mutta valtioiden väliset sodat on saatu poistettua.
Se pitäisi muistaa, kun puhutaan Euroopan unionista. Siitä voi minusta jokusen sata miljoonaa vuosittain maksaakin.
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.
Tweet