Lisääntymisen jalo taito

19.2.2014

Milja Henttonen

Meidät ohjelmoidaan jo nuoresta pitäen hyväksymään se tosiasia, että yhteiskunnan rattaita pyörittävä perusyksikkö on perhe: isä, äiti ja 1,8 lasta. Tämän olettamuksen varaan rakennamme elämämme, toiveemme, haaveemme. Opimme siitä koulussa, telkkarista, kirjoista ja kansista, edes lähimarketissa ei pääse pakoon sitä tosiasiaa, että 700 gramman jauhelihapakkausta ei yksinkertaisesti ole suunniteltu sinkkutalouksia varten.

Jokaisen naisen elämässä ennemmin tai myöhemmin tulee se hetki – jonkinlainen aikuistumisriitti tai käännekohta ehkäpä – kun joutuu kysymään itseltään: tätäkö minä haluan?

Suurin osa haluaa, eikä siinä ole mitään vikaa.

Mutta mitä sitten, jos ei haluakaan lapsia? Vapaaehtoinen lapsettomuus kuulostaa kirosanalta, etenkin kun sitä peilaa siihen inhimilliseen tragediaan, kun ei voi saada lapsia, vaikka haluaisi. On vaikea taistella yhteiskunnan horjumattomia normeja, odotuksia ja asenneilmapiiriä vastaan.

Minulle ruumillinen itsemäärämisoikeus on ehdoton. Naisen subjektiivista oikeutta omaan kehoonsa ovat vahvistaneet esimerkiksi e-pillerit ja aborttioikeus. Kyse on nimenomaan valinnanvapaudesta. Vapaudesta toteuttaa ja ilmentää itseään sukupuolen, seksuaalisuuden ja kyllä, myös lasten hankkimisen tai hankkimatta jättämisen kautta.

Sukupuoltaan voi korjata jo 18-vuotiaana. Kuka on keksinyt, että ihminen on vasta kolmekymppisenä riittävän kypsä päättämään omaehtoisesti pysyvästä lapsettomuudesta? Miksi kukaan tuntisi identiteettiäni, jota myös kehoni ilmentää, paremmin kuin minä itse?

Kenelläkään muulla ei tule olla oikeutta tehdä minusta lapsetonta, mutta ei myöskään estää minua pistämästä munanjohtimiani solmuun näin halutessani. Sterilisaatioikärajan laskeminen ja pakkosterilisaatiosta luopuminen olisivat tervetulleita askeleita pois yhteiskunnan oikeudesta rajoittaa jokaisen ihmisen subjektiivista oikeutta omaan kehoonsa.

Nuorena naisena ymmärrän odotusten ristipaineen. Itsekin olen harrastanut seksiä tullakseni raskaaksi. Olen tajunnut, etten ole valmis äidiksi. Olen hyväksynyt ja antanut itselleni anteeksi, että en taida koskaan halutakaan olla. Olen myös ymmärtänyt, että se on ihan ok, sillä minä päätän.

Tweet