Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
16.12.2010
Tartun viimeiseen mahdollisuuteeni haukkua Silvio Berlusconia tällä palstalla. Jätän nyt Vihreän Langan toimituksen ja siirryn ikuiseen lauantaiaamuun, työelämästä irti siis.
Seurasin tiistaina Italian parlamentin luottamusäänestystä suorana lähetyksenä La Repubblica-lehden nettisivuilta. Yritin pitää ääntä hiljaisella, mutta Italian alahuone meluaa niin, että seinän takana istuvan kollegan oli pakko tulla katsomaan, mitä möykkää oikein seuraan.
Luottamusäänestys alla italiana on todella outo. Kansanedustajan nimi kuulutetaan, hän nousee ja menee puhemiehen korokkeen tuntumaan ja kertoo ääneen, äänestääkö hän luottamuksen puolesta vai ei.
Alahuoneen puhemies Gianfranco Fini, Berlusconista irtautunut entinen hallituskumppani, joutui ainakin kerran keskeyttämään äänestämisen, kun kansanedustaja, jonka odotettiin äänestävän epäluottamuslauseen puolesta, äänesti toisin.
Mikä huuto! Varmaan solvauksiakin. Olisin salaa solvannut minäkin, mutten heti ymmärtänyt tilannetta.
Berlusconi illasti äänestystä edeltävänä päivänä kansanedustajiensa kanssa ja murjaisi siellä jälleen yhden homovitsin: ”En osaa sanoa ei”, hän kujersi. ”Mutta onnekseni yksikään homo ei ole tullut ehdottelemaan mitään. Koska jos olisi, olisin joutunut kysymään, miten se teknisesti tapahtuu ja siinähän me sitten olisimme olleet.”
Emävale, ettei Berlusconi osaa sanoa ei. Hän ei ole muuta viime aikoina hokenutkaan, kuin että hän EI eroa missään tapauksessa.
Tweet