Kymmenien yhdistysten vihreät

9.11.2011

Laura Häkli

Suomalaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä on yhteensä noin 15 miljoonaa jäsentä eli kolme kertaa enemmän kuin on väkeä koko maassa. Noin 30 prosenttia meistä kuuluu yhteen yhdistykseen ja kahdeksan prosenttia useampaan kuin viiteen yhdistykseen. Todennäköisesti moni heistä on vihreä.

Missään poliittisessa puolueessa ei liene valtakunnallisia järjestöjä niin paljon suhteessa puolueen jäsenmäärään kuin vihreissä, joista löytyy oma yhdistyksensä vanhoille, vammaisille, nuorille ja opiskelijoille, ay-henkisille, suomenruotsalaisille, naisille, maaseutuvihreille, teknologiaintoilijoille, ekovihreille – ja 20. marraskuuta on tarkoitus perustaa oma yhdistys vihreille, joille kirkko ja kristinusko ovat tärkeitä asioita.

Mitä pienempi porukka, sitä helpompaa olla samaa mieltä.

Koijärven rannalta ponnistaneille vihreille samanmielisyys pienessäkin porukassa on ehkä tärkeämpää kuin monelle, sillä puolueeseen kuuluminen on vahva identiteettikysymys. Alun perin Vihreän liiton koko idea oli muodostua ympäri Suomea perustetuista aatteellisista yhdistyksistä, mutta käytännön politiikka pakotti vihreät muodostamaan yhdistyksiä vaalipiirien ja kuntarajojen mukaan.

Kristillisten vihreiden järjestäytyminen ei sekään ole uusi asia: vihreiden sisällä on toiminut kristillinen Vihreät niityt -yhdistys, jonka toiminta on tosin 2000-luvulla hiipunut.

Kristillisten vihreiden uusi järjestäytyminen Armon vihreiksi on jo ehtinyt herättää huolta puolueen uudenlaisesta jakautumisesta ja toisten julistautumisesta toisia paremmiksi. On Armon vihreistä mitä mieltä tahansa, kahtiajakautumisen ongelmoimisen sijaan vihreiden kannattaisi olla ylpeitä siitä, että heidän puolueeseensa mahtuu monenlaista porukkaa, jäsenmäärä kasvaa nopeammin kuin minkään muun puolueen, yhdistystoiminta kukoistaa ja että uusi poliittinen yhdistys ylipäätään herättää kiinnostusta ja keskustelua.

Se on politiikassa nykyään harvinaista.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimituspäällikkö.

Tweet