Kummalliset lait

16.4.2011

Olli-Poika Parviainen

Hallinto tai esimerkiksi julkiset tietojärjestelmät eivät ole ainoat asiat, jotka nielevät verorahoja tuottamatta toivottuja tuloksia. Taisteluparit-blogisarjassamme olemme viljelleet Minna Sorsan kanssa ahkerasti osaoptimoinnin käsitettä. Olemme löytäneet useita kohteita, joihin uuden eduskunnan on puututtava.

Jos haluamme tehostaa yhteiskuntaamme ilman juustohöylää, meidän tulisi palvelujen ja järjestelmien lisäksi perata läpi myös lait ja purkaa niissä piileviä osaoptimointeja.

Aloitetaan valtion talousarviolain kriittisestä tarkastelusta ja uudistetaan lakeja siten, että ennaltaehkäisy, kokonaisuuksien hallinta ja sen kuuluisan keskitien kulkeminen nostetaan uuteen arvoon. Ei tuoda yrityslogiikkaa sellaisille alueille, joilla siitä ei ole hyötyä.

Täysin erilainen mutta sitäkin herkullisempi esimerkki osaoptimoivasta laista on nykyinen alkoholilainsäädöntö, joka rakentuu lähes yksinomaan täysraittiiden ja alkoholiongelmaisten väliselle vastakkainasettelulle. Molempia on väestöstä noin 10 prosenttia. Loput 80 prosenttia ovat kohtuukäyttäjiä.

Jos lain tarkoituksena on hillitä alkoholiongelmia, siinä ei ole onnistuttu erityisen hyvin. Tuopin kanssa ei enää tarvitse ostaa homeista voileipää, mutta laki rokottaa esimerkiksi pienpanimoita kohtuuttomasti.

Väitän päihdelainsäädännön olevan osasyy myös päihdeongelmiimme. Maksamme tästä kovaa hintaa myös terveydenhuollossa. Kuinka moni hoitoa tarvinnut alkoholisti menehtyi viime vuosikymmenellä pelkästään sen vuoksi, että eduskunta pelästyi Viron viinamarkkinoita ja päätti alentaa alkoholiveroa?

Tämä virhe sentään korjattiin.

Miten meille voi syntyä sitä paljon peräänkuulutettua ”asiallista ja mannermaista” alkoholikulttuuria, jos suhtaudumme alkoholiin edelleen kummallisella kielletyn hedelmän logiikalla moralisoiden, mutta kuitenkin samaan aikaan aggressiivista ryyppäyskulttuuria ihannoiden? Laki uusintaa tällaisia asenteita.

Vai räjähtääkö alkoholiongelma käsiin, jos lähikaupan laatuolutvalikoimaa ei tarvitsisi laimentaa keinotekoisesti? Tuskin.

Mietojen huumeiden osalta ollaan aivan yhtä kujalla: nykylainsäädäntö vain syrjäyttää ihmisiä, rakentaa porttiteorioita ja vie viranomaisresursseja kovien huumeiden vastaiselta tärkeältä työltä. Suomessa asiasta puhuvat vain tutkijat. Lainsäätäjät eivät uskalla tai heitä ei kiinnosta.

Vastaavana kummallisena lakina voidaan nähdä myös vaikkapa laki lapsipornon levittämisen estotoimista. Nykylinja lakaisee inhottavan ongelman maton alle ilman, että yhdenkään pedofiilin toiminta vaikeutuisi.

Ja sitten on tietenkin kasa lakeja ja käytänteitä, joissa konsensusmenettely, säästövimma tai lobbaus ovat jättäneet lakiin porsaanreikiä. Näitä ovat esimerkiksi nyt erityisen ajankohtainen vaalirahoituslaki tai säädökset poliisin toimintaan liittyen.

Vapaaehtoinen vaalirahoituksen ilmoittaminen ei tunnu kiinnostavan ainakaan suurella rahalla kampanjaa tekeviä suomirohkeita ehdokkaita ja viranomaisvaltuuksista keskusteleminen taas tuntuu hölmöltä niin kauan, kun poliisilta puuttuu välttämättömiä henkilöresursseja. Esimerkiksi Tampereella poliisin "perustyötä" tekee vain neljä partiota. Ei ihme jos kaupungissa on levotonta.

Sunnuntaina valittavalla uudella eduskunnalla riittää korjattavaa!

Kirjoittaja on pirkanmaalainen eduskuntavaaliehdokas, jonka mielestä Suomessa laaditaan kummallisia lakeja

Tweet