Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kuka tämmöistä edes tarvitsee?
2.12.2010
Ei-ihan-nuorena toimittajana olemisessa on se hyvä puoli, että ennen nettiaikaa suolletut kyseenalaiset journalistiset tekeleet hautautuvat pomminvarmasti unohdukseen. Eihän vanhoja lehtiä käytetä nykyisin edes seinäntilkkeenä.
Näin kuvittelin, mutta saanko tuottaa näin joulun alla hieman vahingoniloa ja kutkuttavaa myötähäpeää?
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1984 paheksuin Ylioppilaslehdessä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan mielestäni täysin epärealistista ideaa, että opiskelijakorttiin voisi liittää joitain muita toimintoja. Sillä voisi jopa ostaa ruokaa yliopistokuppiloista ja nostaa rahaa automaatista!
”Tämä on utopiaa. Melkein silkkaa spekulaatiota. Osin karmaisevaa, mutta mielenkiintoista haaveilua ylioppilaskunnan siirtymisestä informaatioaikaan. Jos joku sellaista haluaa.”
Näin minä. Ja juuri tämän lyhytnäköisen aivopierun joku kaivoi esiin arkistoista ja pani sitaattina nettiin elämään ikuista elämää. Aina kun tekniikka ottaa edistysaskeliaan, pelkään että joku löytää sen.
Viimeksi se tuli mieleen torstaiaamuna, kun Kauppalehti uutisoi, että tekstiviesti toimii pian luottokorttina. Luottokunta on kehitellyt parin ohjelmistoyrityksen kanssa älytekstiviestin, jossa esimerkiksi lehtitilauksen jatkon saa maksaa digitaalisen sormenjäljen sisältävällä tekstiviestillä.
Tämä nyt on taas tällaista osin karmaisevaa haaveilua, melkein silkkaa spekulaatiota. Ja kuka näitä älytekstiviestejä edes haluaakaan?
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
