Kiroilun jalo taito

29.9.2010

Eno

Sivistynyt sadattelija tietää, koska ja miten kiroillaan.

Nimimerkki ”V-tyyli” kysyy: Miksi sivistynyt ihminen ei kiroile?

Eno vastaa: Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettei sivistynyt ihminen kiroile? Tottakai kiroilee! Sivistys on ennen kaikkea kulttuurista osaamista ja tietoa. Sivistynyt ihminen tietää siis, miten ja milloin voi kiroilla.

Jos lyöt vasaralla peukaloon samalla hetkellä, kun saunasi syttyy tuleen, puolisosi karkaa norjalaisen transvestiitin matkaan ja naapurisi kurvaa pihaan uudella Alfa Romeollaan, kiroilu on aivan oikein.

Kirosanastossa kannattaa tällaisessa tilanteessa valita asteikon yläpäästä, eli suosia alapää-ilmaisuja. Vaimeasti mutistu ”voi jumpe” on edellä kuvatussa tilanteessa väärin kiroiltu!

Sen sijaan, jos lyöt vasaralla peukaloon samalla hetkellä, kun saunasi syttyy tuleen ja niin edelleen, JA paikalla ovat paavi, tasavallan presidentti, äiti Teresa ja 90-vuotias Elsa-tätisi, kiroilun sijasta sinun on syytä ilmaista mieliharmisi näin: ”Perin kurjaa! Löin sormeeni, eikä päivä muutenkaan ole paras mahdollinen”.

Sivistynyt kiroilija suosii luonnollisesti kirjallisesti korkeatasoista niin sanottua Haddock-manailua: ”ektoplasman varjokuva”, ”advokaatti”, ”brontosauruksen sivupersoona”, ”troglodyytti” ja ”planeettainvälinen taivaanrannanmaalari”. Jos näillä ei asia tokene, ei millään.

Kiroilusta on hyötyä. Uusien tutkimusten mukaan kiroilu näyttää oikeasti vähentävän kivun tunnetta.

Ilman kiroilua ei olisi tässä maassa saatu aikaan edes linnunpönttöä, muista projekteista puhumattakaan: Serkkupoikani Rauno-Leevikin työskenteli takavuosina pianoihin erikoistuneessa muuttofirmassa. Pianon kantoon varattiin aina viisi miestä: neljä kantoi soittimen, viides pianotuolin ja hoiti kiroilun. Arvatkaapas, mihin tehtävään Rauno-Leevi pantiin parin koekannon jälkeen...

Tweet