Jouluihminen astuu kaapista

19.12.2012

Vesa Sisättö

On aika tulla kaapista ja tunnustaa: minä olen jouluihminen. Aikaisemmin minulla oli tapana tuhahdella koko juhlalle ja osallistua yleiseen joulustressin ja kaupallistumisen päivittelyyn. Salassa kuitenkin nautin joulusta.

Eivät joulustressi ja kaupallistuminen minnekään ole kadonneet. En vaan välitä enää valittaa asiasta – ketä se hyödyttää? Kun kerran on juhla, siitä voisi yhtä hyvin iloitakin.

Joku varmaan tässä vaiheessa ajattelee, että olen näitä miehiä, jotka lojuvat sohvalla nauttimassa joulusta, sillä välin kun perheen naisväki palvaa hiki hatussa keittiössä rosollia.

No, ei mene meillä niin. Kun joulusta pitää, sen valmisteleminenkin on kivaa. Aina kun vietämme joulua kotona, kokkaan jouluruoat. Joulusapuskat ovat kiehtova haaste: perinteisiä ruokia, joita valmistetaan vain kerran vuodessa.

Perheessäni joulu on otettu suhteellisen rennosti, keskitytty syömään hyvin ja katsomaan televisiota. Voin ymmärtää, että stressiä syntyy, jos pakollisia joulukuvioita on paljon ja perhesuhteissa rasitusta. Silti minua ei saisi lähtemään jouluksi Timbuktuun. Suomen talvi on haasteellinen, mutta siihen kuuluu sentään joulu.

Jouluihmiseksi tuskin synnytään, mutta luultavasti sellaiseksi kasvetaan hyvin nuorena. Omaan jouluuni kuuluu pääsy lapsuuteni ja nuoruuteni mystiseen joulumaahan. Mutta siitä ei tässä sen enempää, se on joulun salaisuus.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet