Idolini naapurilähiöstä

17.5.2013 12.49

Päivi Hujakka

On aurinkoinen päivä Helsingin rautatieaseman kupeessa vuosituhannen alussa. Kiviseen rakennukseen rennosti nojaava mies jakaa hymyillen nimikirjoituksia. Hän on jääkiekkolegenda Teemu Selänne.

Vuosikymmeniä aiemmin kylmä poltteli varpaita ja sormenpäitä jääkiekkokaukalon laitamilla. Olin 12-vuotias ja katselin kun luokan pojat pelasivat lajia, jota olisin itsekin halunnut kokeilla. Mimmiliigaan ei ollut tarpeeksi halukkaita, joten tyydyin penkkiurheilijaksi. Samaan aikaan minua kolme vuotta nuorempi Selänne harjoitteli naapurilähiössä.

Tuolloin en vielä tiennyt nuoresta miehestä sen enempää, mutta seuratessani jääkiekkoa opin tuntemaan Selänteen ainakin nimeltä.

Selänne menestyi jääkiekossa, ja huomasin lukevani hänen elämäntarinaansa lehdistä. Lukuisissa haastatteluissa Selänne kertoi jääkiekon olevan hänen unelmansa, jonka eteen hän on valmis uhraamaan paljon aikaansa. Neljän lapsen isänä Selänne oli huolissaan myös siitä, että aikaa kasvaville lapsille on jäänyt vähän.

Olen joskus pohtinut, että Selänteen on täytynyt käydä aikamoista jaakobinpainia itsensä kanssa, kun perhe ja ura ovat kumpikin rakkaita, ja kummassakin ovat myös tietyt velvollisuudet hoidettavana.

Media on ollut kiinnostunut seuraamaan sekä Selänteen uraa että perhe-elämää. Olen ihaillut Selänteen positiivista elämänasennetta, aurinkoista hymyä ja sitä sisukkuutta, jolla hän on jaksanut toimia esikuvana joukkuetovereilleen ja faneilleen. Olen tavannut Selänteen livenä ainakin neljästi erilaisissa tapahtumissa. Aina hän on jaksanut huomioida ihailijansa ja hymyillen vastailla kysymyksiin.

Selänteen 300-sivuisen omaelämäkertakirja ilmestyy syksyllä. Samaan aikaan saa ensi-iltansa myös Selänteen uraa ja elämää käsittelevä dokumenttielokuva One more year – Vielä yksi vuosi. Kertovatko ne samanlaista tarinaa?

Helsingin rautatieasemalla auringonpaisteessa harmittelen, ettei minulla ole mahdollisuutta pysähtyä vaihtamaan muutamaa sanaa Selänteen kanssa. Kuin taikaiskusta Selänne kohottaa kasvonsa ja katsoo silmiini.

Hänen hymynsä on aito. Pilke miehen silmäkulmassa saa minut hymyilemään takaisin ja tiedostan läsnäolon voiman kaukaakin.