Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
5.10.2012
Lääkitykseni pitäisi olla kunnossa, vaikka sanonkin, että perussuomalaisten rynnistäminen kunnanvaltuustoihin on monessa mielessä hyvä asia.
Antakaahan, kun selitän. Suurin osa suomalaisista asuu kunnassa, jossa jyrää joko keskusta tai kokoomuksesta ja sdp:stä koostuva aseveliakseli. Muiden puolueiden on hyvin nihkeää saada asioitaan läpi. Poikkeuksena on vihreät Helsingissä.
Monessa pienessä kunnassa keskustan on pian opeteltava sopimaan asioita joko perussuomalaisten tai usean muun puolueen kanssa. Keskustelu tekee politiikassa aina hyvää.
Suurimmissa maakuntakeskuksissa demarit ja kokkarit ovat voineet vuosikymmenten ajan sopia asiat keskenään. Perussuomalaisten nousu rikkonee asetelman, ja asioista alettaneen päättää kabinettien sijaan valtuustosalissa.
Sama asetelma toistuu valtakunnanpolitiikassa. Tietyissä asioissa hallitsee keskusta ja tietyissä työmarkkinaosapuolet eli paljolti sdp:n ja kokoomuksen miehet. Otetaanpa vaikkapa eläkeasiat. Jostain syystä Kelan johtaja tulee aina kepusta ja työeläkeyhtiöiden johto ay-järjestöistä.
Ryhmäteatterin Eduskunta II tuo hyvin esiin, kuinka pienen piirin touhua Suomen suurimman rahapotin hallinnointi on. Samat naamat istuvat jokaisen yhtiön hallituksessa valvomassa toisiaan. Kyseiset herrat komeilevat lisäksi Elinkeinoelämän keskusliiton tai työntekijäliittojen palkkalistoilla.
Korporatismi on niin vahva, että vaaleilla valittu hallitus on heikoilla. Sosiaali- ja terveysministeriötä viedään kuin litran mittaa. Onneksi edes perussuomalaisten Kauko Tuupainen ja vihreiden Heidi Hautala ovat yrittänyt puuttua asiaan.
Demarit ja kokoomus tekevät kaikkensa, etteivät keskusta ja perussuomalaiset saa vedettyä kuntavaalikeskustelua kuntaremonttiin tai eurokriisiin. Siksi agendalla roikotetaan sairaspäiväkarenssia ja rahoitusmarkkinaveroa.
Hallituspuolueet ovat näistä asioista päinvastaista mieltä, mutta se ei haittaa. Vaalikeskusteluista hyötyvät ne, jotka pääsevät ääneen.
Maaseudun kepulaisuuteen sekä maakuntakeskusten ja valtakunnanpolitiikan korporatismiin kannattaisi perussuomalaisten lisäksi iskeä vihreiden. Poliittisilla ääripäillä on yllättävän paljon yhteistyön aihetta.
Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.
Tweet