Hys, kansa kuulee!

23.3.2012

Juha Honkonen

Salamyhkäisyys voi Suomessa paksusti. Eilen torstaina hallitus asteli pimeästä riihestä ulos kehykset kaulassaan. Te lukijat tiedätte, mitä sieltä tuli; minulla on tätä kirjoittaessani vain aavistus.

Maamme tärkeimmät päätökset tehdään vailla kunnon julkista keskustelua. Ensin ovat hallitusneuvottelut, ja siitä vuoden päästä kolmen vuoden taloutta raamittava kehysriihi. Kumpikin näytelmä käydään visusti esiripun takana.

Ymmärrän pelin periaatteen, että kaikki on auki ennen kuin kaikesta on päätetty. Usein on kuitenkin tehty typeriä päätöksiä siksi, ettei asiaa ole puitu julkisuudessa tarpeeksi.

Hyvä esimerkki on käsittämättömiin mittasuhteisiin paisunut tapaus Stefan Wallin. Jos rkp:n puheenjohtaja olisi kertonut hallitukselle ja eduskunnalle avoimesti Dragsvikin kielipoliittisen merkityksen, keskustelun fokus olisi saattanut siirtyä riihen oleellisempiin asioihin.

Vähälle huomiolle on jäänyt muun muassa vyön kiristäminen kaikkien köyhimmiltä. Kehitysyhteistyörahoja leikattaneen, mikä tarkoittaa hyvästejä tavoitteelle nostaa avun osuus 0,7 prosenttiin bkt:sta 2015.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Suomi on päässyt muutaman kymmenen vuoden yrittämisensä aikana YK-tavoitteeseen vain kerran. Sekin tapahtui vahingossa 1990, kun maamme syöksyi yllättävän nopeasti lamaan.

Toinen köyhiin kohdistuva isku olisi arvonlisäveron korotus. Kun hallitus vielä aikoo siirtää velvoitteitaan kuntien hoidettaviksi, Suomen kokonaisverotus ottaa aimoaskeleita tasaveron suuntaan.

Kiperimmin vähätuloisen leukaperiin osuu elintarvikkeiden alv:n korotus. Köyhänkin on pakko syödä, joten ruuan hinnannousun vaikutuksia on hankala väistää.

Kun päälle tulevat kipeät leikkaukset, ei siinä rikkaiden pieni solidaarisuusvero paljon lohduta.

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet