Hippi ottaa rokotuksen

28.2.2012

Rosa Meriläinen

Petteri Hippi hiipi hipihiljaa herättämään kuusivuotiasta Pattia. Hän oli ehdottanut Marjutalle, että tämä saisi rauhassa nukkua siihen asti kun kuopus suinkin antaa. Itse Petteri oli ritarillisesti tarjoutunut viemään esikoisen neuvolaan.

Tai siis näin Marjutta oli luullut: että kyseessä oli ritarillisuus. Hän oli kavereilleen juuri Facebookissa kehunut, miten heidän perheessään mies osallistui tasavertaisesti lastenhoitoon. Heillä kyllä oli tasa-arvoinen kumppanuus!

Marjutta ei vain itse tiennyt olevansa pirttihirmu, jolle oli tosi vaikea väittää vastaan. Koska Petterin äiti oli samanlainen, hän oli jo pienestä pitäen oppinut ovelat keinot saada tahtonsa läpi. Se onnistui sillä, että vaivihkaan teki vain juuri niin kuin itse oikeaksi näki. Niinpä hän ei liiemmin neuvotellut Marjutan kanssa sellaisista asioista, joista tiesi heillä olevan erilaiset näkemykset. Kuten nyt vaikka rokotuksista.

Aivan muina sfinkseinä Petteri oli värähtämättä monet kerrat istunut yrttihaudukemuki kädessä nyökyttelemässä Marjutan vaahdotessa vieraille siitä, miksei heidän lapsilleen todellakaan annettu rokotteita. Petteri tiesi, että vastaan väittäminen oli turhaa.

Niinpä hän nytkin piti huolen siitä, että kun Patin oli aika saada tuhkarokkorokotukseen vahvistus, olisi hänen vuoronsa viedä lapsi neuvolaan. Seuraavat rokotukset annettaisiinkin sitten vasta koulussa. Petteri oli kyllä mielessään miettinyt otattaisiko tytölle vielä vapaaehtoisen papilloomarokotuksen, sillä eihän se kohdunkaulasyöpäkään kiva olisi.

Vapaaehtoisten rokotusten idea vain on tyystin toinen, kuin näiden kansanterveyden kannalta keskeisten yleisten rokotusohjelmien, joilla voidaan kokonaan hävittää joku ilkeä lastentauti maasta, maanosasta ja mahdollisesti koko maailmasta. Petterin mielestä olisi ollut epäsolidaarista olla sellainen vapaamatkustaja, joka rokotuksiin yksilöille liittyvien riskien takia jättäisi rokotukset välistä luottaen siihen, että muut kyllä pitävät huolen siitä, ettei tauti leviä epidemiaksi asti.

 

Marjutta puolestaan ei kestänyt riskejä. Hän ei myöskään uskonut siihen, että lääkärit olisivat ajan tasalla sen suhteen, mitkä rokotukset ovat välttämättömiä. Hän ei ollut koskaan uskonut asiantuntijoihin, elleivät nämä olleet Ruohonjuuressa myyjinä tai vetäneet työpajaa Äiti maa –messuilla.

Patti puolestaan ei kestänyt piikkejä. Petteri sai kaikin voimin pakottamalla pitää tyttö sylissään sen verran paikallaan, että neuvolan terveydenhoitaja sai rokotuksen laitettua. Tyttö itki vartin ja mottasi Petteriä nyrkillä nenään aina kun tämä eksyi kosketusetäisyydelle.

Nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Itkevää lasta ei viitsi uhkailla tai kiristää, joten Petteri päätti lahjoa. Hän lupasi tarjota tytölle aamiaiseksi leivoksen rokotuspalkkioksi, jos hän vain lupaa ettei kerro leivoksesta mitään päiväkodissa tai äidille. Tyttö lupasi. Petteri saattoi luottaa, että myös rokotus jää samaan syssyyn salaisuudeksi.

 

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu kahden viikon kuluttua tiistaina.

Tweet