Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippi neuvolassa
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan aina tiistaisin.
18.10.2011
”Eikö täti itse osaa?”
Näin vastasi viisivuotias Patti Hippi neuvolassa terveydenhoitajalle, joka oli kauniisti pyytänyt tätä asettamaan palikat päällekkäin. Petteri Hippi näki, miten minuutti minuutilta hänen etukäteisaikeensa esittää superisää olivat valumassa tyhjiin.
Petteri oli vaatinut saada mennä neuvolaan ilman Marjuttaa nähdäkseen kykeneekö terveydenhoitaja edelleenkin ohittamaan hänet vastaanotolla, jos muita aikuisia ei ole paikalla. Se näytti sujuvan varsin hyvin. Terveydenhoitaja kiinnitti nyt kaiken huomionsa Pattiin, joka oli perheen ainoa nainen paikalla.
Edellisestä kerrasta poiketen Petteri oli kuitenkin tällä kertaa saanut tuolin alleen. Muuten reissu oli lähtenyt heti alkuun väärille urille. Paju-vauva oli mukana, koska Petteri arveli vauvanhoidon nostavan hänen arvoaan isäkriittisen terveydenhoitajan silmissä.
Harmi, että seisomaan opetteleva Paju oli juuri eilen onnistunut kaatumaan tuolinkulmaan. Nyt oli silmä musta. Paju kuitenkin reippaasti kiersi neuvolan odotustilan pöytää ympäri ja hihkui. Patti oli keskittynyt leluihin. Niinpä Petteri alkoi selailla pöydänkulmalle pinottuja esitteitä.
Juuri kun terveydenhoitaja avasi ovensa kutsuakseen Hipit sisään, hän ehti nähdä miten Paju kaatui suorin vartaloin selälleen hirveästi mätkähtäen ilman, että Petteri ehti kissaa sanoa, saati auttaa. Terveydenhoitajan haukankatse tarkentui Petterin käsissä olevaan brosyyriin: se käsitteli päihdeongelmia.
Jahka Paju oli tyynnytetty, saattoi vastaanotto alkaa.
”Sulla on sitten joulukuussa viisivuotissynttärit”, leperteli terveydenhoitaja.
”Eiku mää täytän joulukuussa kuus!”
”Ahaa, venytti terveydenhoitaja vokaaleitaan merkitsevästi.”
”Minä kun luulin, että te tulitte etuajassa tähän viisivuotistarkastukseen, mutta te tulittekin vähän myöhässä.”
Petteri ei ollut tyhmä mies. Hän kyllä kuuli terveydenhoitajan äänestä, että hän oli ollut alusta pitäen tietoinen siitä, että he tulivat tarkastukseen viiveellä. Hän ei kuitenkin ehtinyt sanoa mitään, sillä kaikki energia meni Pajun kanssa kamppailuun. Tämä halusi sylistä pois.
Petteri yritti kuiskia hassutuksia Pajun korvaan, mutta mikään ei auttanut: poika selvästi halusi harjoitella kaatumista suorin vartaloin eteen ja taakse. Niinpä Petteri laski vauvan tuolin viereen, nosti katseensa Patin motoriikkatehtävään juuri sen verran, ettei ehtinyt kaapata Pajua ennen kuin tämän ohimo kopsahti pöydänkulmaan.
Vihdoin terveydenhoitaja katsoi Petteriä silmiin. Hän teki niin kysyäkseen tunteeko Petteri joskus aggressioita lapsiaan kohtaan.
”Siis kysytkö sää multa, että pahoinpitelenkö mää näitä?”
”Kerran isä tönäs mua”, puuttui Patti keskusteluun.
”Enkä tönässy”, kiljui Petteri.
Terveydenhoitaja katseli heitä tyytyväisenä. Hän oli saanut taas yhden isän kiinni.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
