Halpaa eettisyyttä eli H&M:n vastuu

12.5.2010

Outi Moilala

Hauskan näköinen oranssi-mustaraidallinen pitkä neulemekko H&M:n uudessa liikkeessä Helsingin Aleksilla tuo etäisesti mieleen Marimekon tasaraidan. Mutta vain etäisesti. Hintaa on 20 euroa. Niskaan on painettu Made in Bangladesh. Uskaltaako sen ostaa?

Bangladesh vaikuttaa olevan piikki H&M:n lihassa. Vastikään paloi yksi alihankkijatehdas, ja 21 kuoli. Ompelijoiden palkat ovat maassa niin alhaiset, että H&M pyysi muiden yritysten kanssa jo ennen paloa Bangladeshin hallitusta nostamaan minimipalkkoja.

H&M:llä on tehty paljon työtä oman vastuujärjestelmän eteen. Yrityksen kiinalaisten ja turkkilaisten tavarantoimittajien työoloja valvoo ja kehittää Puhtaat vaatteet -kampanjan suosittelema riippumaton Fair Labor -järjestö.

H&M myös solmi ensimmäisenä vaatetusyrityksenä niin sanotun globaalin puitesopimuksen kansainvälisen kaupan alan ammattiliiton kanssa.

H&M on panostanut myös ympäristövastuuseen. Se myy joka osastollaan kokonaan tai osittain luomupuuvillaisia vaatteita. Muutama vuosi sitten ne olivat todella perusmallisia T-paitoja, mutta nyt oli tarjolla pursuilevan pitsisiä persikan värisiä mekkoja ja lyhintä mahdollista mallia olevia vekkishortseja. Yritys on myös sanoutunut irti turkisten käytöstä.

Halpatuotanto on silti halpatuotantoa. Edullisimmillaan Intiassa ommeltu ruskearaidallinen paitapusero olisi irronnut viidellä eurolla ja pitkät suorat housut maksoivat pari kymppiä. Huh huh. Työntekijät eivät ole voineet saada juuri ollenkaan palkkaa. Myös materiaalien kestävyys epäilyttää.

Kävelinkö kassalle? Hinta ei ainakaan ollut kova, ja mekossa oli mukavan pirteät värit. Minusta alkoi kuitenkin tuntua, että tämä meni liian vaikeaksi. Jätin vaatteet kauppaan.

Kirjoittaja on tutkinut vaatetusalan vastuullisuutta. Teksti edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.

Tweet