Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
6.5.2013
Kukapa meistä ei olisi joskus osallistunut kolmannen maailman ongelmia käsittelevään solidaarisuustapahtumaan. Sellaiseen, jossa nautitaan reilun kaupan teetä pahvimukista, syödään hassunmakuisia pasteijoita, kuunnellaan paneelikeskustelu kolonialistisesta riistosta ja lopuksi esiintyy etninen yhtye.
Pumppua kehutaan sekä ennen että jälkeen ohjelmanumeron ja rummutus kuunnellaan kohteliaasti läpi.
Ja sitten halitaan.
Viherpiipertäjän ympärillä leijuu aina piilevä myötähäpeän uhka. Hän voi milloin tahansa ryhtyä osoittamaan solidaarisuutta ulkomaista vapaustaistelijavierasta, baarijakkaralla istuvaa seksuaalivähemmistöä tai taistelevaa vammaista kohtaan. Nämä ovat piipertäjälle pyhimyksiä. Heitä palvomalla piipperä on taas askelen lähempänä nirvanaansa.
Lukuisat vähemmistöjen tai eri etnisiteettien ihmiset ovat kuvailleet kauhulla piipperähattujen ymmärtämisiskuja. Viherpiiperö ei oikeastaan halua tuntea vähemmistön edustajaa ihmisenä. Hänelle riittää, että vähemmistön edustaja on vähemmistöä.
Piippara on opetellut Vihreästä Lan... jostain alan lehdestä kaiken kyseisen vähemmistön ongelmista ja suoltaa niitä päin vähemmistön edustajan näköä. Pahinta on se, kun piiperö ryhtyy puolustamaan vähemmistön edustajaa tämän itsensä puolesta. Toisinaan piiperä päättää, että hyökkäys on paras puolustus jo ennen kuin mitään ongelmia on näköpiirissäkään. Sitten ei ole kenelläkään kivaa.
Vihersolidaarikot nostavat vähemmistöt jalustalle vaikka kukaan tavallinen ihminen ei viihdy jalustalla. Vähemmistön edustajakin haluaisi olla tavallinen, johon suhtauduttaisiin ihan vain toisena eikä aina Toisena. Pahimmillaan kuoliaaksihalijat riistävät vähemmistön edustajalta tärkeän ihmisoikeuden: oikeuden olla kusipää, jos siltä tuntuu.
Onneksi valtakunnasta löytyy yksi vihattu vähemmistö, joka on viherpiipperän halimishalujen ulottumattomissa: omaa elämäntapaansa, maailmankuvaansa ja tapojaan puolustava maaseudun, lähiöiden ja eiralaisten kellareiden kansa – perussuomalaiset.
Häkellyttävät 61 prosenttia kansalaisista suhtautuu heihin kielteisesti. Piipperät voisivat aloittaa kansanvalistuksen siitä, että persu on oikeasti loukkaava ilmaisu. Sen sijaan tulisi suosia vähemmistön itsensä käyttämää ilmaisua perussuomalainen.
Myöhemmin tulisivat kyseeseen perussuomalaisten kulttuurin tukeminen sekä perussuomalaisten erityistarpeiden ja kulttuuripiirteiden huomioonottaminen sosiaali- ja terveyspuolella sekä oikeusistuimissa. Kuka järjestää ensimmäisen solidaarisuustapahtuman?
Kuka halaisi Halla-ahoa?
Kirjoitus on julkaistu alun perin 3. toukokuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.
Tweet