Erään farssin käsikirjoitus

7.10.2013

Alvar Totinen

Trendikäs baari kantakaupungin villissä osassa. Iltapäivä.

Henkilöt: Suuren lehden erikoistoimittaja (ET), kaupunkitoimittaja (KT) ja vihreä kaupunkipoliitikko (VKP).

Ulkona on harmaata, noin kolme lämpöastetta. Sataa hiljalleen. Baarissa on rauhallista, vain muutama ihminen. ET istuu pöydässä, kun VKP saapuu ovesta sateenvarjonsa sulkien.

VKP: Vittu mä välillä vihaan tätä kaupunkia!

ET: No mikä on? Paitsi siis syksy.

VKP: No tää Guggenheim. Siitä keskustellaan illalla. Voit olla varma, ettei kannatusta löydy. Ei kaikki meistäkään. Olen niin väsynyt.

ET: Suomalaiset. Halutaan vaan nyhjätä omissa oloissa.

Ovi käy. KT astuu sisään. Goretex-takista tippuu vesipisaroita lattialle, kun KT asettelee sen tuolinselkämykselle ja istuutuu.

KT: Joko tilasitte? Mun on pakko ottaa olut. Kävin kattoon nyt lopulta Selänne-leffan ja olihan se hirveetä paskaa.

VKP: En ole nähnyt, mutten oo mitään hyvää kuullut.

KT: Järjetöntä nimenpalvontaa! Meillä on tää Selänne, siis nimi, brändi. Ja se on sitten täydellinen.

ET: Suomalaiset. Tuttu nimi riittää. Ei mitään väliä, onko siinä mitään sisältöä.

VKP: Todellakin! Missä sä muuten olet ollut, kun ei olla nähty?

ET: Mä kävin kotona. Mun vanhempien luona Sodankylässä. Ihan sairasta, miten siellä sekoillaan sen kaivostouhun kanssa. Rakennetaan asuntoja ja liikuntahalleja. Tehdään vaan eikä mietitä. Toivotaan, että jotain hyvää siitä seuraa.

VKP: En oikeesti tajua, miten siellä voidaan toimii niin.

KT: Mitä sä nyt voit odottaa. Joku kepulainen kielitaidoton jarru neuvottelee ylikansallisten firmojen juristien kanssa.

ET: Suomalaiset. Ollaan niin helvetin epätoivoisia, että kun joku lupaa jotain, niin heti levitetään punaista mattoa. Ei kiinnosta miten on laskettu vai onko ollenkaan.

VKP hörppää loput lattelasillisestaan ja pukee päällystakkia.

KT: Joko sä lähdet?

VKP: Joo. Pitää mennä puhumaan Guggenheimista. Tai istutaan pari tuntia ja kuunnellaan, kun jengi narisee naama norsunvitulla ettei meillä ole rahaa koska homekoulut.

KT: Toi on oikeasti masentavaa. Tällaisia mahdollisuuksia ei ole kuin kerran. Se on kumminkin Guggenheim. Iso nimi, brändi!

VKP: Niinpä. Kerrankin jotain uutta, säpinää. Jotain jännää. Onhan kaupungilla siis rahaa, joku parikyt miljoonaa vuodessa on ihan pähkinöitä. Mutta ei.

ET: Suomalaiset. Jahkaillaan ja epäröidään, kun pitäisi toimia. Sieltä on tullut oikeasti vaikutusvaltaisia ihmisiä Amerikasta. Ei ne neuvottele pitkään. Pitäis ottaa mitä annetaan.

Kirjoittaja on alan mies, joka ampuu puskasta, koska se on helppoa.

Tweet