Eräs sähköposti

14.4.2014

Alvar Totinen

Vastaanottaja: Tutkijasetä Y
Lähettäjä: Toimittajasetä NN
Aihe: Re: Muuten hiukka kommenttii saa taas jakaa :)

Huhtikuu on kuukausista julmin. Näin kirjoitti T.S. Elliot. Myönnän, että jouduin kirjoittajan googlaamaan, mutta mitä siitä. Väärää todistusta yhtä kaikki. Huhtikuu on kuukausista suurin ja kaunein! Ainakin tämä huhtikuu. Jumalauta, haistatko sen? Maailma uusi, uudestaan vanha. Kuten nuoruudessamme.

Kirjoitit, ettei enää harmita, vaikka joutuu kommentoimaan konepelti kylmässä viimassa lepattaen, kun saa puhua asiaa. Mitä Venäjä tekee? Kestääkö hallitus?

Ymmärrän tunteesi niin täydellisesti, että voinemme puhua harmoniasta. Jostain uudesta vanhan ajan sävelestä, joka värähtelee tässä ajassa ja saa meidät resonoimaan samaan tahtiin...

No, hieman innostuin. Mutta muistatko millaista oli vielä pari vuotta sitten? Muistatko, kun hallitusneuvotteluissa suurin asia oli, kun ministeri poltti tupakkaa sisällä? Muistatko sen häpeän?

Muistatko vaalirahasotkun? Sen kamalan harmaan puuron, jossa olisi pitänyt seurata rahan kulkua ja selitellä tyhmällä kansalle asioita, joiden olisi pitänyt olla kaikille täysin selviä? Katkoa vuosien mittaan rakennetut hyvät suhteet.

Hyi helvetti.

Kun Krimillä alkoi pyöriä rynkkyukkoa, suupieli vääntyi hymyyn melkein väkisin. Ja kun kansa äänesti ja Volodja sulki niemimaan syliinsä, itkin. Valehtelematta vierittelin ilon suolaisia kyyneleitä kolmanteen iltakopsuun.
Meillä on taas vihollinen! Kunnollinen ryssä, jolle tällä kertaa uskaltaa aukoa päätään. Jos ei muuten, niin Twitterissä suomeksi.

Itä ja länsi, paha ja hyvä, varjo ja valo. Kaikki on taas selkeää. Ja tällä kertaa olemme hyvän puolella, lännessä!

Sitten lähtivät kommunistit hallituksesta. Ai saatana, miten levoton ilo virtasi suonissani! Hallituskriisi ja sossuista eroon. Mikä sen parempaa.

Kuin kauniina, makeana kirsikkana vielä Katainen kertoo lähtevänsä. Ja kuten muistat, koko ajan maamme on historiansa pahimmassa aallonpohjassa. Kaikki on kuralla.

Puheenjohtajapelispekulaatiota, ääntenkalastamispohdiskelua, huolestunutta kommentointia vastuun pakoilusta. Nyt ollaan ytimessä! Kuin olisimme jälleen nuoria jumalia, kaikkitietäviä, tietouttaan jokaiselle korvansa kallistavalle valuttavia jättiläisiä...

Suo anteeksi, ajatukseni karkaa taas. Kenties lennokkuuteni nousi uusiin korkeuksiin, kun tapasin Loka-Laitisen Sikalassa, ehkä näin kävi, kun katselin eduskunnan kahviossa miten viriilisti edelleen nousee Iken askel.

Kylmä sota, sen olen jo saanut sanoa. Nyt odotan, että pääsen päästämään huuliltani suomen kauneimman yhdyssanan: hallituspula.

Silloin 1970-luku on tullut jälleen lihaksi ja jättiläiset kulkevat taas maan päällä.

Kirjoittaja on alan mies, joka ampuu puskasta, koska se on helppoa. Kirjoitus on julkaistu alun perin Vihreän Langan paperiversiossa 11. huhtikuuta.

Tweet