Ensimmäisen maailman ongelmat

9.2.2012

Vesa Sisättö

Ajattelin kirjoittaa siitä, miten rasittavaa on asua taloyhtiössä, jossa on huoltovuorot.

Lumen kolaaminen yhteisiltä kulkureiteiltä aamuvarhaisella 20 asteen pakkasessa on rasittavaa, ja vielä rasittavampaa on asiaan liittyvä sosiaalinen kontrolli. Eli se, että kolaus on tosiaan hoidettava ennen kukonlaulua, ettei kukaan pääse kolaamaan sijastasi ja katsomaan sitten salaa syyttävästi.

Mutta sitten aiheeni alkoi tuntua ensimmäisen maailman ongelmalta. Pikku jutulta, josta jauhamme vaikka meillä oikeasti on kaikki hyvin. Toisin kuin kolmannessa maailmassa.

Itse asiassa suuri osa suomalaisesta valivalista on ensimmäisen maailman ongelmia. Minulla on teoria, että ihmiseläimen valituksen määrä on vakio. Meillä on sisäänrakennettu järjestelmä suruista, murheista ja ongelmista selviämiseen. Ennen – ja kolmannessa maailmassa edelleen – tälle oli tarvetta: läheisiä kuoli jatkuvasti, kato vei sadon ja sota raunioitti maan.

Nyt meillä on taloyhtiön huoltovuoro pahimman talvikelin aikana. Surehtimismekanismi käy sen kimppuun. Vähän niin kuin immuunipuolustusjärjestelmä, joka pahempien pöpöjen puutteessa iskee harmittomien ruoka-aineiden kimppuun.

Seuraa valivalia. Mutta sallittakoon se. Ehkä erinomaisesta maailmastamme voi hioa täydellisen nollannen maailman. Täydellisessä nollannessa maailmassa kolmaskin maailma varmaan muuttuisi ensimmäiseksi.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Tweet