Autoilija ei hymyile

31.5.2012

Sammeli Heikkinen

Oletteko koskaan nähneet iloista autoilijaa? Siis muualla kuin mainoksessa, jossa sängen leukaansa päästänyt miesmalli roiskuttelee rapakoista vettä vuoristomaisemassa ja hymyilee omahyväisesti, kun auton ilmastointi toimii ja äänijärjestelmä mahdollistaa Radio Suomen kuuntelemisen surroundina.

Aika harvoin riemuitsee pyöräilijä tai kävelijäkään. Mutta varsinkin kauniilla ilmalla aika moni fillaristi hymyilee ilman suurempaa syytä. Efekti yltää jossain määrin jopa metroon. Ei kuitenkaan henkilöauton ratin taa.

Se johtuu siitä, ettei autoilu ole oikeastaan mitään.

Kun ajaa työmatkan pyörällä tai kävelee, se on itse tehty matka. Omin voimin ja taidoin. Autolla ajaessa laitteisto, jonka toimintaa ei oikeasti tajua, muuttaa fossiiliseen polttoaineeseen sitoutunutta energiaa liike-energiaksi. Kuskille jää ratin kääntely ja polkimien polkeminen, joka on pohjimmiltaan yksinkertaista ja tylsää puuhaa.

Pyöräillessäni en ole koskaan kadehtinut autoilijaa. En edes räntäsateessa ja tuulessa. Sellaisessa säässä auton korin suojassa istuva näyttää pyörän satulasta heikolta ja vetelältä, kykenemättömältä kestämään vaikeuksia. Kauniilla ilmalla autoilija taas vaikuttaa hölmöltä istuessaan ilmastoidussa sisätilassa keskellä ruuhkaa.

Autoilija ei hymyile, koska siihen ei ole syytä. Autolla matka muuttuu omin voimin selvitettävästä etapista tietyksi määräksi aikaa ja rahaa. Sää muuttuu ilonaiheesta tai raivostuttavasta esteestä pelkäksi olosuhteeksi.

Autoilemisesta puuttuu ylpeys.

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja, joka ajaa joskus autollakin.

Tweet