Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Aika pyytää anteeksi
29.9.2011
Aamulehti mokasi: lehti väitti viikon sisällä pariinkin otteeseen, että presidenttiehdokas Paavo Lipponen olisi 14-vuotiaana lyönyt uskonnonopettajaansa niin sanotusti turpaan. Väite oli väärä.
Median ja erityisesti Aamulehden kanssa ennenkin napit vastakkain ollut Lipponen raivostui ja vaati lehdeltä julkista anteeksipyyntöä. Sen hän myös hyvin nopeasti sai. Tämä taas uhmasi median pyhiä käytäntöjä, joiden mukaan anteeksi ei juuri pyydellä, vaan virheet korjataan oikaisuilla ja sillä hyvä.
Anteeksipyyntelyn pitää myös pysyä journalistisen itsenäisyyden vuoksi poikkeuksellisena, koska muuten kriittiset tiedotusvälineet saisivat pyydellä väärinymmärretyiltä ja herkkähipiäisiltä poliitikoilta anteeksi harva se päivä. Tämä ei olisi kenenkään etu.
Lippos-casen kohdalla anteeksipyyntö oli mielestäni paikallaan, olipa Lipposen reaktio sitten maineenhallintaa tai aitoa loukkaantumista. Näin siksi, että kyse oli paitsi asiavirheestä, myös ainakin minun silmissäni erityisen leimaavasta väitteestä.
En hyväksy muuta kuin itsepuolustuksellista väkivaltaa, ja jos tiedän jonkun olevan tai olleen väkivaltainen, se määrittää voimakkaasti käsitystäni kyseisestä ihmisestä. En usko olevani tässä kovin poikkeuksellinen.
Siksi Lipposen raivoa on helppo ymmärtää ja siksi anteeksipyyntö ei ollut Aamulehdeltä matelua poliitikon edessä vaan ihan vain normaalia hyvää käytöstä.
Kirjoittaja on Vihreän Langan toimitussihteeri.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
