Miksi joudumme yhä taistelemaan aborttioikeudesta?

6.10.2015

Marianne Niemelä

Kirjoittaja on taidehistorioitsija, kuraattori, queeraktivisti ja vihreä feministi.

Eduskuntaan tulee tällä viikolla käsiteltäväksi kansalaisaloite, joka hakee tiukennusta aborttilakiin. Aloite takaisi hoitohenkilökunnalle oikeuden kieltäytyä tekemästä toimenpidettä tai kirjoittamasta lähetettä omiin eettisiin tai uskonnollisiin vakaumuksiinsa vedoten.

Jos et tiennyt, Suomen aborttilaki on peräisin 1970-luvulta ja se on jo Euroopan tiukempia. Kun on itse vuosikausia odottanut, milloin lakia saadaan uudistettua vapaampaan suuntaan, tulee nyt ihmeteltyä, missä todellisuudessa sitä elääkään.

Suomessa ei ole vapaata aborttia, mutta abortin saa vetoamalla sosiaalisiin syihin viikolle 12 asti. Näin tiukka raja on jo entuudestaan kohtuuton, puhumattakaan siitä, että uuden lakimuutoksen myötä hoitohenkilökunta voi halutessaan pallotella asiakasta paikasta toiseen, onhan kaikki valta heidän käsissään.

Miksi puhutaan vain hoitohenkilökunnan oikeuksista? Heidän sentään voi olettaa tietävänsä jo opintopaikkaa valitessaan, mihin ovat ryhtymässä.

Pidemmällä tähtäimellä tarkoitus ei tietenkään ole hoitohenkilökunnan etu, vaan aborttien kieltäminen askel askeleelta. Yleensä Yhdysvaltoihin yhdistettävä moralistinen konservatismi on valloillaan myös Suomessa. Vihamielinen suhtautuminen seksuaalisuuteen (sekä naiseuteen) selittää myös, miksi abortin saamista halutaan vaikeuttaa. Samat ihmiset eivät myöskään halua edistää esimerkiksi ehkäisyvälineiden parempaa saatavuutta, mikä konkreettisesti vähentäisi abortteja.

Masentavaa asiassa on myös julkisen keskustelun apatia. Tasa-arvoinen avioliitto saa julkkiksia taakseen, mutta aborttioikeus ei saa samalla tavalla hyvää mediahuomiota. Julkisen keskustelun puutteeseen vaikuttaa myös, että elämme patriarkaalisessa yhteiskunnassa: oikeus turvalliseen aborttiin on ongelma, joka koskee vain naisia, minkä takia sitä pidetään yhteiskunnallisesti ei-niin-mielenkiintoisena. Olisi tärkeää, että useampi vaatisi julkisesti aborttioikeuden säilyttämistä ja parantamista.

Jos ei muuta, ainakin kyseinen aloite todistaa, että feminismille on vielä tarvetta – että tasa-arvo ei ole ikinä valmis. Jo olemassa olevista, kertaalleen saavutetuista oikeuksista pitää jatkaa taistelua, jotta ne pysyvät voimassa. Muuten käy niin, että ne potkaistaan syrjään heti ensimmäisen konservatiivisen aallon noustessa.