Himoleikkaajien ja pysähtyneen maailman välissä

18.11.2014

Jaakko Mustakallio

Kirjoittaja on talouspoliittisen työryhmän puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas.

Suomen kuuluisin prosenttiluku on nyt 58 prosenttia. Siitä puhuvat presidentti, pääministeri ja todennäköisin tuleva pääministeri. He väittävät, että julkinen sektori olisi 58 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.

Väite on virheellinen, sillä julkisen sektorin koko on tilastokeskuksen johtajan mukaan 21 prosenttia Suomen BKT:sta. Näillä puheilla luodaan kuitenkin näppärästi ilmapiiriä, jossa voidaan leikata kymmeniä tuhansia opettajia, terveydenhoitajia ja muita julkisen sektorin työntekijöitä pois, kuten Sipilä asian kaunistelematta mainitsi.

Vastapainona leikkauskiimalle me suomalaiset emme silti voi vasemmiston tavoin tunkea päitä pensaaseen ja toivoa parasta, vaan meidän on tunnustettava talouden tosiasiat.

Suomen taloutta vaivaavat teknologia- ja elektroniikkateollisuuden ongelmat, paperiteollisuuden jyrkkä kysynnän lasku ja maailman investointilama, joka vaikuttaa erityisesti konepaja- ja muuhun vientiteollisuuteemme. Lisäksi vientimme tuntee eurokriisin ja Venäjän ongelmat liiankin hyvin. Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan: esimerkiksi eläkeiän pitää nousta eliniän odotteen kasvaessa.

Talouden haasteita on useita erilaisia, mutta himoleikkaajat ja paikalleen pysähtyneet puolueet tarjoavat aina vain yhtä yksinkertaista lääkettään silloin, kun pitäisi puhua räätälöidyistä ratkaisuista.

Vihreät tarjoavat mittatilaustyönä ratkaisuja työn alueellisen ja osaamisen kohtaamattomuuteen sekä verotuksen ja sosiaaliturvan luomiin kannustinongelmiin. Haluamme uudistaa asumisen staattisuutta lisäävän varainsiirtoveron sekä työnantajille vahvat kannustimet uudelleen koulutuksen antamiseen. Vihreät haluavat progressiivisen verojärjestelmän, joka sovittaa työn, yrittäjyyden ja sosiaalietuudet paremmin yhteen.

Me olemme valmiita etsimään uusia palvelumuotoja asiansa hyvin hoitaneiden yhtiöiden kanssa, mutta haluamme veroihin vahvan progression taataksemme hyvinvointipalveluiden rahoituksen ja tasapuolisuuden. Parannamme ihan kaikkien ihmisten elintärkeitä palveluita joko kilpailua lisäämällä ruokakaupassa tai vahvistaen julkista tuotantoa terveydenhuollossa.

Ihmelääkkeitä ei ole, joten jätetään himoleikkaaminen ja menneisyyteen tarrautuminen historiaan. Katsotaan jokaista ongelmaa yksilöllisesti ja räätälöidään siihen sopiva ratkaisu talodellinen, ekologinen ja sosiaalinen kokonaisuus ja oikeudenmukaisuus huomioiden.