Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Suomelle oma supersankari?

27.3.2015

Vesa Sisättö

Käyttäjän Vesa Sisättö kuva

Haaveet omasta pelastajamutantista heräsivät taas.

Parlamentaarinen komitea mietti jo 1970-luvulla oman supersankarin hankkimista Suomelle. Ongelmaksi osoittautui tuolloin supersankareiden vaikea saatavuus. Niitä oli lähinnä suurvalloilla. Vain niiden salaiset laboratoriot olivat tarpeeksi edistyneitä, jotta tapahtuneet onnettomuudet saattoivat muuttaa viattomia apulaisia tai tutkijoita supervoimaisiksi mutanteiksi.

Pidettiin myös epätodennäköisenä, että Suomen kokoiseen maahan tipahtaisi pikkupoikia Kryptonilta. Samaan aikaan puuhattiin supersankareiden sulkusopimusta, joka olisi rajannut supersankarivaltiot vuoden 1975 tasolle, joten hanke haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin uusi geopoliittinen tilanne on nostanut supersankarihaaveet jälleen julkiseen keskusteluun. Puolueet ovat riidelleet siitä, tulisiko supersankari hankkia pääasiassa rikostentorjuntaan, maanpuolustukseen vai suojelemaan Suomea hirviöiltä, asteroideilta, hulluilta tiedemiehiltä ja ulkoavaruuden valloittajilta.

Itse supersankarin hankintatapakin on puhuttanut. Maailmalla suosittu amerikkalaisten supersankarien liisausta ei juuri kannateta.

”Valikoima on huono”, valittaa sisäasiainministeriön mutanttiosaston päällikkö Mailavellamo Retro-Ohari.

”Ei ole toivoakaan, että saisimme sellaisia sankareita kuin New Yorkissa vaikuttava Lakimies, joka saa kaikki läsnäolijat noudattamaan lakeja. Sen sijaan meitä on lähestynyt jostakin etelävaltioista kotoisin oleva Paskapullo, jolla on superkyky kakkia avaamattomien virvoitusjuomapullojen sisään. Hän kerää kyllä paljon rahaa oikeudenkäynneillä, mutta nyt hänet ilmeisesti jo tunnetaan paikallisesti liian hyvin.”

Valtion tiedekeskus onkin alkanut kehitellä kokonaan suomalaisen supersankarin luomista.

”Kokeet radioaktiivisen mämmin kanssa vaikuttavat lupaavilta”, kertoo päätieteilijä Okko Mönkiäinen Valtion tiedekeskuksesta.





Viite