Sukupuoli – henkilökohtaista vai julkista?

16.3.2016

Milja Henttonen

Milja Henttonen on kauppatieteiden maisteri ja pokkanainen, joka syttyy tuleen tietokonepeleistä, feminismistä ja rohkelikoista.

Sukupuoli on hyvin henkilökohtainen asia, ainakin useimmille meistä. Sukupuolensa ilmaisussa harva meistä on kuitenkaan täysin vapaa.

Sukupuolen ilmaisua määrittävät hyvin vahvasti ulkopuolelta tulevat normit. Kasvatus, asenteet, kulttuuri, näkymättömät rakenteet ja sosiaaliset tekijät määräävät – jo oikeastaan kohdusta lähtien – sitä miten sukupuoltaan on sopivaa ilmaista, mikä on oikein ja väärin. Ulkoa tulevilla paineilla on hyvin vahva vaikutus siihen mikä nähdään normaalina ja hyväksyttävänä.

Sukupuolta määrittää vahvasti myös laki. Monet lait tai niiden pykälät säätävät puitteet sille mitä ja miten eri sukupuolet voivat itseään ilmaista, millaisia valintoja tehdä, miten elää elämäänsä.

Asevelvollisuus, vanhemmuus ja avioliitto ovat hyviä esimerkkejä. Meillä on jopa sellainen käsite kuin juridinen sukupuoli. Jokaiselle meistä määritellään sukupuoli syntymässä: mies tai nainen. Kumpi nyt sukuelinten perusteella vaikuttaakaan oikeammalta.

Iso osa sukupuolisidonnaisesta lainsäädännöstä on toki myös tärkeä olla olemassa: sukupuoleen liittyvän syrjinnän tai väkivallan ehkäisyn osalta esimerkiksi. Sukupuolivaikutusten arvioinnin soisi tehtävän kattavasti, kun lakeja tai vaikkapa hallitusohjelmia sorvataan.

Yhteiskuntamme on niin sukupuolittunut monilta osin, että lähes kaikilla päätöksillä on väistämättä erilaiset vaikutukset eri sukupuoliin.

Sitten on sukupuoleen liittyviä säädöksiä ja lakeja, jotka heijastavat suoraan hyvin vanhakantaista, heteronormatiivista ja cis-seksististäkin suhtautumista sukupuoleen, eli ajatusta, että sukupuoli selviää housuihin katsomalla. Malliesimerkki tästä on translaki.

Translaki nykyisellään on byrokraattinen, loukkaa ihmisoikeuksia, rajoittaa moninaisilla tavoilla yksilön itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa ja mahdollisuutta vapaaseen itseilmaisuun.

Juridisen sukupuolen vahvistaminen pitäisi olla mahdollista henkilön omasta ilmoituksesta ilman mitään ihmisoikeuksia rikkovia vaatimuksia, kuten lisääntymiskyvyttömyyttä tai lääketieteellisiä selvityksiä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet tätä jo pitkään.

Aina sanotaan, että kaiken lainsäädännön perustana on perustuslaki. Perustuslain 6. pykälän ensimmäinen lause kuuluu:

”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.”

Tämän soisi koskevan myös transihmisiä. Norminpurkutalkoiden ensimmäinen ja tärkein kohde on translaki. Hallitus, antaa mennä!