Kun Eurooppa käänsi selkänsä

5.4.2016

Vera Kauppinen

Vera Kauppinen on vihreiden nuorten ja opiskelijoiden järjestö Vinon hallituksen jäsen.

Lapset seisovat mutaliejun keskellä isoissa, läpimärissä tossuissa ja katsovat kameraan. Katson kuvia kotona tietokoneen näytöltä ja kurkkuani kuristaa.

En voi kuvitellakaan, mitä nämä perheet ovat kokeneet, mutta tunnen todistavani häpeällistä hetkeä Euroopan historiassa. Hetkeä, jolloin Eurooppa hylkäsi arvonsa ja periaatteensa sekä telkesi hädänalaiset sotaa pakenevat ihmiset ulkorajoilleen.

Kreikka aloitti maanantaina ensimmäiset pakolaisten palautukset Euroopan Unionin ja Turkin solmiman sopimuksen mukaisesti. Euroopan johtajat ovat vakaasti päättäneet pestä kätensä tästä kriisistä ja toteuttaa sopimuksen huolimatta sen lukuisista juridisista ja moraalisista ongelmakohdista.

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet sopimusta jo ennen sen voimaantuloa. Amnesty ja monet muut järjestöt ovat tuominneet sopimuksen kansainvälisen lain vastaisena. Myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR pitää sopimusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena.

UNHCR lopettikin maanantaina pakolaisten kuljettamisen järjestelykeskuksiin ja isot avustusjärjestöt kuten Lääkärit ilman rajoja ja Punainen Risti ovat vetäytyneet pois säilöönottokeskuksiksi muuttuneilta leireiltä.

Vaikka näiden järjestöjen tehtävänä on auttaa hätää kärsiviä, ne eivät halua olla mukana tässä epäinhimillisessä ja epäoikeudenmukaisessa sopimuksessa.

Yhteiseen, inhimilliseen ja johdonmukaiseen pakolaispolitiikkaan kyvyttömät Euroopan johtajat ovat antaneet pakolaisten kohtalon nyt vielä huonompiin käsiin.

Turkkia ei mitenkään voida pitää turvallisena maana palauttaa pakolaisia. Amnestyn tutkimusten mukaan Turkki on palauttanut syyrialaisia takaisin sodan keskelle tammikuusta lähtien ja joukossa on ollut jopa lapsia ja raskaana olevia naisia.

Myös silminnäkijöiden havainnot turkkilaisten rajavartijoiden julmista otteista huolestuttavat. Rajavartijat ovat uhanneet aseella ja ampuneet vesitykeillä pakolaisten veneitä yrittäessään estää näiden pääsyn Eurooppaan.

Luottamusta eivät myöskään herätä presidentti Erdoğanin autoritaariset, viime aikoina kiihtyneet toimet, joilla hän on rajoittanut kansalaistensa oikeuksia ja lehdistönvapautta. EU:n johtajat ovat sulkeneet silmänsä Turkin huolestuttavilta toimilta ja pönkittävät tekemällään sopimuksella Erdoğanin valtaa.

Eurooppa on selvinnyt ennenkin tällaisista tilanteista. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa oli 65–70 miljoonaa pakolaista ja YK käytti nykyrahassa mitattuna 50 miljardia euroa kriisin ratkaisemiseksi.

Muistellaanko tätä ajanjaksoa tulevaisuudessa Euroopan häpeällisenä selän kääntämisenä vai korjaammeko virheemme ja luomme laillisia tapoja hakea turvapaikkaa, helpotamme perheenyhdistämistä ja keskitymme ratkaisemaan konflikteja paikan päällä?

Kysyn Euroopan johtajilta: kuinka te nukutte yönne?

Presidentti Niinistö, tätäkö tarkoititte sanoessanne, ettei kansainvälisiä sopimuksia voida enää noudattaa nykytilanteessa? Pääministeri Sipilä, ettekö ymmärrä prosessikaavioiden takana olevien ihmisten äärimmäistä hätää?

Jaksan vielä uskoa inhimillisempään Eurooppaan, kuten tuhannet tänne pyrkivät pakolaisetkin.