Viimeinen purilainen

27.10.2015

Lasse Leipola

Söin eilen tietämättäni elämäni viimeisen hampurilaisen. Tai sanotaanko, että viimeisen kunnollisen hampurilaisen, sillä jonkinlaisia hampurilaisia saa tehtyä ilman lihaakin.

Olen flirttaillut lihattomuuden kanssa useasti. Ensimmäiset kerrat vuosia sitten liittyivät ilmastoherätykseen. Pohdin vähäpäästöistä dieettiä myöhemmin blogissani.

Liha on kuitenkin pysynyt osana ruokavaliotani, sillä uskon, ettei yksittäisten ihmisten valinnoilla ratkaista ilmastonmuutosta. Jos joku haluaa uhrata elintasoaan yhteisen hyvän puolesta, hyvä niin, mutta todellinen ratkaisu esimerkiksi ruokatuotannon kasvihuonekaasupäästöjen suhteen edellyttää laajempia toimenpiteitä, kuten hintaohjausta.

Vähähiilinen dieetti -blogi jätti pienen jäljen ruokavaliooni, sillä olen siitä lähtien syönyt kasvisruokaa aiempaa huomattavasti useammin – itse kokattua viimeksi lauantaina ja ravintolasta ostettua eilen maanantaina. Satunnaisia lihattomia tammi- tai lokakuita lukuunottamatta olen kuitenkin pitänyt lihan mukana dieetissäni.

Helena Telkänrannan loistava kirja Millaista on olla eläin? on tänä syksynä saanut minut pohtimaan asiaa uudelleen, aiempaa vakavammin. Kirjassa kuvataan, kuinka tutkimus osoittaa kerta toisensa jälkeen, että eläinten tietoisuus ja tunnemaailma ovat huomattavasti kehittyneempiä kuin on perinteisesti ajateltu.

Lihasta luopuminen on kuitenkin tuntunut yhä ylivoimaiselta haasteelta, sillä ruoka on niin tärkeä osa elämääni. Kyse ei ole pelkästä ravinnosta vaan osasta identiteettiäni, harrastuksesta ja jonkinlaisesta viihteestä. Lihasta luopuminen on siksi tuntunut ajatuksena yhtä vaikealta kuin se, että pelaisi jalkapalloa ilman palloa: toki nurmella voi juoksennella ilmankin, mutta hauskanpito vaatii melkoista teeskentelyä.

Pitkään jatkunut pohdintani päättyi vihdoin tänä aamuna. Mieltäni oli jo pehmittänyt maailman terveysjärjestö WHO:n eilen maanantaina julkistama uusi linjaus, jonka mukaan lihajalosteet lasketaan jatkossa samaan syöpää aiheuttavien aineiden eli karsinogeenien joukkoon kuin tupakka ja asbesti. Samassa yhteydessä punainen liha luokiteltiin todennäköiseksi karsinogeeniksi.

Lihan epäterveellisyyden ei pitäisi olla mikään uutinen kenellekään, mutta näin vakava varoitus arvovaltaiselta taholta herättää syystäkin huomiota. On pysäyttävää ajatella esimerkiksi pekonia, joka on pieni mutta tärkeä osa ruokavaliotani, yhtä vaarallisena kuin tupakkaa.

WHO:n julistus osui sattumalta samaan päivään kuin toinen kotimaista ruokateollisuutta ravistellut uutinen. Oikeutta eläimille -järjestö julkisti Ylen MOT-ohjelmassa salaa kuvattua materiaalia suomalaisilta teurastamoilta.

Tänä aamuna selailin aamu-unisilla silmilläni Facebook-päivitysten virtaa, jossa vastaan tuli Oikeutta eläimille -järjestön video. Olin jättänyt eilisen MOT-ohjelman katsomatta, koska koin, että tiedän jo asiasta riitävästi.

Olen lukenut aiheesta melko paljon, kirjoittanut joitakin juttuja ja pitänyt suhtautumistani jossain määrin terveenä ja tasapainoisena: voin syödä lihaa, koska ymmärrän ja hyväksyn, minkälaisissa oloissa sitä tuotetaan. Järjestöjen kuvamateriaalit olen sivuuttanut tarkoitushakuisina ja valikoituina.

Oikeutin lihansyönnin itselleni sillä, että tiedän, mitä teen enkä teeskentele syöväni jotain, joka on ei olisi ollut elävä eläin. Arvostin suuresti Mark Zuckerbergin ajatusta siitä, että syötävä liha on tapettava itse, mutta tyydyin jonkinlaiseen itsepetokselliseen versioon ajatuksesta.

Tajusin tämän itsepetoksen tänä aamuna, kun olin rullannut teurastamovideon pois näkyvistäni. Pysähdyin. Rullasin takaisin ja katsoin muutaman sekunnin. Se riitti.

Kyseessä voivat olla valikoidut ja tarkoitushakuiset pätkät suuresta määrästä materiaalia, mutta ne ovat silti todellisia kuvia järjestelmästä, johon olen ottanut osaa lähes päivittäin koko elämäni ajan. Luottamusta siihen, että kotimainen liha tuotetaan hyvissä oloissa, ei voi enää teeskennellä.

Lihan terveys- ja ilmastovaikutuksia voi hallita vähentämällä lihan osuutta ruokavaliosta, kuten olen tehnytkin jo vuosia. Omaa osallisuuttaan eläimiä hyväksikäyttävään järjestelmään ei sen sijaan voi säädellä.

Joko olet osallinen, tai sitten et ole. Itse en aio olla.

Tweet