Tilastotieteilijä povaa "viherjytkyä"

23.9.2016

Riikka Suominen

Suomi kaupungistuu, ja arvot muuttuvat vapaamielisemmiksi. Tämä sataa vihreiden laariin, povaa Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen tuoreeseen Kanava-lehteen kirjoittamassaan analyysissa.

"Viherjytkyä" enteilee myös se, että arvotutkimusten mukaan yhteiskunta muuttuu jatkuvasti feminiinisemmäksi (siis ei feministisemmäksi, vaan feminiinisemmäksi) ja nousussa ovat elämykselliset ja humanistiset arvot. 

Suurin osa suomalaisista sijoittautuu Rahkosen mukaan arvoiltaan keskusta-vasemmistoon. Vihreätkin on kehittynyt ympäristöpuolueesta kohti keskusta-vasemmistolaista yleispuoluetta.

Toisaalta Rahkonen muistuttaa, että vain pieni osa suomalaisista on arvoiltaan niin idealistisia ja moderneja kuin vihreiden ydinporukka. Siksi vihreiden pitää kasvaakseen ottaa ennen kaikkea huomioon tavallisten ihmisten arkiset murheet: työllisyys ja toimeentulo.

Vihreiden kannattajat ovat keskimääräistä äänestäjää korkeammin koulutettuja. Moni heistä työskentelee yksityisellä palvelualoilla tai kunnissa.

Suomalaisten luontosuhde on voimissaan, hyvinvointi on tuonut mukanaan jälkimateriaaliset arvot ja nopea muutos suhtautumisessa esimerkiksi homoseksuaaleihin osoittaa maailman muuttuvan vihreille suosiolliseen suuntaan. Kaikissa näissä kohdissa tutkimuspäällikkö Rahkosen arvioon on helppo yhtyä.

Hän menee mielestäni vikaan oikeastaan vain väittäessään, että vihreiden kannattaisi ajaa pontevasti työväen asiaa. Rahkonen perustelee ajatusta sillä, että vihreiden kannattajista suurempi osa on työelämässä kuin muissa puolueissa.

En tiedä, millaisia työläisiä Rahkonen ajattelee. Suomesta on häipynyt viimeisen vuosikymmenen aikana kymmeniä tuhansia teollisia työpaikkoja. Vielä lisää perinteisiä työpaikkoja katoaa robotisaation vuoksi.

Vihreiden kannattajat eivät myöskään äänestä ensisijaisesti omien etujensa vuoksi, vaan äänestyspäätökseen vaikuttaa ajatus yhteiskunnan heikoimmista ja globaalista oikeudenmukaisuudesta.

Kiinnostavan arvion puoluepolitiikasta esittää myös toimittaja Johanna Korhonen uudessa kirjassaan Mikä niitä riivaa?. Korhonen on itse poliittisesti sitoutumaton, hän oli keskustan sitoutumattomana eurovaaliehdokkaana vuonna 2009.

Siinä Korhonen muistuttaa, että me ihmiset, myös äänestäjinä, kaipaamme arvostusta. Haluamme kuulua joukkoon.

Vaalianalyyseissa toimittajat pohtivat hallituksen EU-politiikan tai kärkihankkeiden hahmottomuuden vaikutusta puolueiden kannatukseen.

Korhonen muistuttaa, että suurin osa äänestäistä ei ole pätkääkään kiinnostunut tällaisesta poliittisesta hifistelystä. Monelle ei ole edes selvää, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Mutta sen äänestäjä tietää, mihin porukkaan hän haluaa kuulua. Fiksun, osaavan ja/tai rohkean ehdokkaan äänestäminen on äänestäjän omaa minäkuvaa rakentava tunneteko.     

Viimeisten vuosikymmenten hallitukset ovat, puoluekokoonpanostaan riippumatta, korostaneet että suomalaisten pitää olla ”kansainvälisiä huippuosaajia”. Kuinka moni meistä oikeasti on sellainen?

Johanna Korhosen mukaan tässä vaatimuksessa piilee yksi syy perussuomalaisten suosioon. Siinä missä oikeisto edellyttää dynaamista yrittäjyyttä, vasemmisto solidaarisuutta, vihreät pyöräilyä ja kompostoimista ja RKP ruotsin taitoa, niin perussuomalaiset eivät vaadi äänestäjiltään mitään. Tavallinen suomalaisuus riittää.

Vihreiden keskeinen viesti on, että yhteiskunnan on muututtava. Vanhaan malliin ei voida jatkaa.

Tämä vaatimus yhteiskunnan uudistamisesta pitäisi saada äänestäjän korvaan yhtä houkuttavaksi kuin persujen viesti siitä, että ”hyvin sä vedät tavis”.

 

Edit. 30.9.2016 korjattu tieto Johanna Korhosen poliittisesta sitoutumattomuudesta.

Tweet