Taiteilijalla saa olla vääriä mielipiteitä

30.7.2015

Vesa Sisättö

Hiukan hätkähdin, kun toimittaja Ilkka Mattila syytti Ismo Alankoa ja Kauko Röyhkää sovinismista Helsingin Sanomissa 25.7. Röyhkän syntinä ovat Soundissa julkaistut kertomukset seksihetkistä fanityttöjen kanssa, Ismo Alanko taas luonnehti kokoomuslaista kulttuuriministeriä Sanni Grahn-Laaksosta ”tyttöseksi”. Rock-maailman maskuliininen traditio ei liene uutinen kenellekään. Ajat ovat muuttuneet, eikä sellainen suhtautuminen, joka oli normi 30-40 vuotta sitten, enää sovi. Ja hyvä niin. Mutta tämä ei ollut se syy hätkähdykseeni.

Monet taiteilijat käyttävät saamaansa julkisuutta ajaakseen itselleen tärkeitä asioita. Tällöin he tietenkin altistavat itsensä ja ajatuksensa samalle kritiikille kuin muutkin mielipidevaikuttajat. Tämä saattaa hämärtää taiteilijan ja mielipidevaikuttajan rooleja.

Minusta ei ole täysin selvää, miksi Röyhkä haastettiin oletetusta ajatusmaailmastaan. Hän ei esittänyt käsityksiään kulttuuripoliittisessa keskustelussa, kuten Alanko. Röyhkän sovinismi löydettiin hänen fiktion muodossa esitetyistä tarinoistaan. Poliitikon voi pistää vastuuseen muuallakin kuin virallisissa lausunnoissaan ilmenevistä ajatusmaailman ja ideologian piirteistään, mutta onko oikein olla yhtä tiukka taiteilijoiden kohdalla?

Taiteilija tekee taidetta, poliitikko päätöksiä. Periaatteessa meidän taiteen kuluttajien ei tarvitse välittää taiteilijan henkilökohtaisesta maailmakuvasta, oli se sitten kuinka sovinistinen tai muuten ideologisesti ikävä. Voimme toki vapaasti valita, kenelle annamme rahamme.

Mutta kannattaa muistaa, että taiteen historia on täynnä kamalia ihmisiä. Jos taiteilija ei ole laiminlyönyt perhettään, hän on ollut vähintään antisemiitti. Säveltäjä Richard Wagner ja modernin runouden mestari T. S. Eliot kuuluivat jälkimmäisiin, perhehelvettien luojia ovat olleet esimerkiksi Pablo Picasso, Ernest Hemingway ja Charles Dickens.

Näihin nimiin ja moniin muihin verrattuna Röyhkän ja Alangon syntilista on pieni. Alanko pahoitteli sanavalintaansa julkisesti myöhemmin. Röyhkä taas korosti vapauttaan sanoa mitä haluaa välittämättä siitä, loukkaako jotakuta.

Röyhkän ja Alangon reaktiot paljastavat kaksi erilaista taiteilijan suhtautumista mielipidevaikuttamiseen. Alanko halusi pahoittelullaan korjata kolhua, joka tuli hänen kuvaansa mielipidevaikuttajana. Röyhkä taas kannattaa pikemminkin mallia, jossa taiteilija tekee taidetta, joka puhuu puolestaan.

Molemmat ovat ihan rock.

sovinismi  taiteilija  mielipidevaikuttaja 

Tweet