Oppitunteja kriisiviestinnästä

12.2.2015

Lasse Leipola

Kirjoituksesta on poistettu ilmeisesti virheellinen sitaatti kello 14.40.

Tällä viikolla on saatu kaksi oppikirjaesimerkkiä siitä, miten viestintä voi mennä pieleen. Ensimmäisen tyylinäytteen antoi keskusta, jonka alkoholilinjaus muutaman vuoden takaa kaivettiin esiin – pyytämättä ja yllätyksenä.

Poliittisen kriisiviestinnän kultainen sääntö on keskitien välttäminen. On siis joko heti myönnettävä virheensä ja korjattava kantansa tai sitten pitää pitää tiukka linja alusta hamaan loppuun asti.

Keskusta ei tehnyt kumpaakaan vaan jäi välitilaan poukkoilemaan. Puolueelta kesti vuorokauden verran tajuta, että 2000-luvun uutiskriteerien mukaan kaikki, mikä kiinnostaa on automaattisesti uutinen, olipa itse asia uusi tai ei. Myös se jäi tajuamatta, että Suomessa on nykyisin muutakin kuin paperista mediaa.

Tiistai-iltapäivänä, noin 30 tuntia sen jälkeen, kun Staran uutinen alkoi synnyttää laineita verkossa, asteli puheenjohtaja Juha Sipilä median eteen. Tuon reilun vuorokauden aikana jokainen suomalainen oli ehtinyt saada (puoluesihteeri Timo Laanisen vahvistaman) tiedon siitä, että keskusta haluaa keskioluen pois ruokakaupoista.

Vihreiden teettämässä äänestäjätutkimuksessa kävi ilmi, että keskustaa pidetään uskottavimpana moraalipuolueena. Sen kannattajakunnassa onkin paljon sellaisia, joiden mielestä keskiolutlinjaus on hyvä. Ja olihan se hyväksytty puolueen tavoitteeksi alkoholipolitiikan kokonaisuudistukseen.

Eli kun enemmän tai vähemmän väärä käsitys puolueen keskiolutlinjasta oli vuorokauden verran ehtinyt ärsyttää liberaalin alkoholipolitiikan ystäviä, veti puheenjohtaja Sipilä maton myös konservatiivien alta sanomalla, että linjaus on pudotettu pois vaaliohjelmasta. Koko manööveristä jäi nyt sellainen käsitys, että keskustella on kansaa jakava linjaus, josta he pitävät kiinni, mutta eivät aja sitä vaaleissa, koska se voisi maksaa ääniä.

Keskiviikkona oman oppituntinsa antoi VR. Vammaisjärjestö Kynnys oli nimittäin päättänyt järjestää mielenilmauksen Intercity-junan ravintolavaunussa, jonne ei pääse pyörätuolilla. Joko VR:llä kävi uskomattoman huono tuuri tai sitten he tekivät klassisen viestintävirheen – antoivat vastustuksella näkyvyyttä tapahtumalle, joka olisi muuten jäänyt huomaamatta.

VR väitti, että kyseisen ravintolavaunun ovi oli rikkoutunut eikä kukaan päässyt siitä sisälle. Yhtiö myös väitti, ettei sillä ollut etukäteen tietoa mielenilmauksesta. Kynnyksen mukaan vaikutti kuitenkin siltä, että kyseessä oli tietoinen ja tahallinen manööveri mielenilmauksen hiljentämiseksi.

Oli ovi rikki tai ei, VR olisi voinut toimia paremmin. Tieto mielenilmauksesta levisi STT:n kautta jo edellisenä iltana, joten se olisi pitänyt kantautua VR:n korviin. On outoa, jos noin suuri toimija ei aktiivisesti tai automatisoidusti seuraa itseään koskevaa uutisointia.

Mielenilmauksesta olisi siis pitänyt olla tieto ja siihen olisi pitänyt reagoida niin, että varmistetaan ovien ja vaunun muu toiminta ja ohjeistetaan henkilökunta kertomaan kynnysläisille ja muille matkustajille mitä kaikkea VR on tehnyt ja tekee esteettömyyden puolesta. Olisi pitänyt kääntää mielenilmaus omaksi PR-tilaisuudeksi.

Kynnyksen osalta kyseessä oli täydellinen onnistuminen. Tapauksen ansiosta VR:n häpeällisen kömpelö suhtautuminen esteettömyyteen sai paljon enemmän palstatilaa kuin pelkällä tiedotteella ja onnistuneella mielenilmauksella olisi voitu saada.

Vaalikeväänä tällaiset tapaukset ovat arvokkaita oppitunteja ehdokkaille ja puolueille. Seuraavan kahden kuukauden aikana on kiinnostava seurata, millaisia kohuja syntyy ja synnytetään sekä miten niihin reagoidaan. Vaalit on myös kriisiviestinnän penkkiurheilijan parasta aikaa.