Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
9.5.2016
Uusilla ylioppilailla on rankkaa. Ensin päntätään ylioppilaskirjoituksiin, sitten tulevat yliopistojen ja muiden opinahjojen pääsykokeet. Näinhän ei pitäisi olla, sillä ylioppilaskirjoitukset olivat alun perin yliopiston pääsykoe. Pääsykokeet yleistyivät sotien jälkeen ja ovat nykyään normi.
Tilanne on huono. Suosittujen aineiden pääsykokeet edellyttävät ahkeraa pänttäämistä. Siihen ei aina ole kirjoituksista toipuvalla abilla voimia. Pääsykokeisiin lukemiseen saattaa olla aikaa alle kaksi kuukautta. Taiteen kandidaatiksi aikovan abiturientin pitäisi tehdä ennakkotehtäviä kirjoitusten aikaan.
Kun osallistuu vain yhteen pääsykokeeseen, tulee helposti valinneeksi suositun ja halutun kohteen – kuten 500 muutakin hakijaa. Tämä on ongelma, jos sisään otetaan vain parikymmentä opiskelijaa. 480 jää välivuotta pitämään. Kirjoitusten jälkeen päälle hyökyvä pääsykoeponnistus jo sinänsä nostaa välivuoden suosiota. Monet siirtävät ensimmäistä yritystään vuodella.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuoreen ehdotuksen mukaan yliopiston pääsykokeista luovuttaisiin ja tilalle laadittaisiin systeemi, jossa optimoitaisiin oppilaitosten halu valita alalleen parhaiten sopivat ja hakijoiden toiveet – ilman pääsykoetta.
Hyvä idea, mutta pari muttaa. Monella alalla tarvitaan jonkinlainen soveltuvuuskoe. Lukio ja kirjoitukset voivat mennä lahjakkaaltakin ihmiseltä päin mäntyä. Koulutukseen pitää säilyttää väylä, jossa motivaatiolla ja osaamisella pääsee opiskelemaan myöhemmin. Pääsykoe sopii tähän.
Ratkaisu on lopettaa ylioppilaskirjoitukset.
Valkolakin saisi jatkossa suorittamalla lukion oppimäärän. Lukuloman ja kirjoitusten tilalle voisi tulla vaikka pääsykokeisiin valmentava kurssi. Oppiaineissa voisi olla erilaisia diplomitehtäviä tai valtakunnallisia testauksia, mutta ei enää koko lukiota määrittävää loppukoetta.
Ylioppilaskirjoituksia on perinteisesti käytetty keppinä lukiolaisille. Olisiko aivan kauhea ajatus keksiä muita motivaatiokeinoja?
Professori Jan Lundell Jyväskylän yliopistosta ehdotti viime syksynä ylioppilaskirjoitusten poistamista. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen torjui ehdotuksen heti käyttäen argumenttinaan muun muassa ylioppilaskirjoitusten tulevaa digitalisointia.
Argumentti on vastaansanomaton: ylioppilaskirjoitusten on oltava olemassa, jotta ne voitaisiin digitalisoida.
”Tämä ohjaa lukiota digitalisaation maailmaan”, Grahn-Laasonen sanoi Ylen haastattelussa.
Eivätköhän lukiolaiset ole jo digitalisaation maailmassa. Olisi hienoa jos mietittäisiin tilannetta nuorten kannalta, eikä käytettäisi heitä keppihevosena muita päämääriä ajettaessa.
Ja jos oikein ääripäähän mennään, nuoren elämälle voidaan ajatella muitakin päämääriä kuin kestävyysvajeen kurominen.
Tweet