Kyteekö jossain Haavisto-ilmiö?

22.1.2018

Riikka Suominen

halusin päästä vaalifilikseen. Ostin liput Pekka Haaviston lauantaiselle tukikeikalle Helsingissä.

Tavastia oli täynnä nuorta ja iloista porukkaa. Pojilla oli glitteriä parrassa ja tytöillä heiluvat korvakorut. En tuntenut yleisöstä kovin monia kasvoja, mikä viittaa siihen, että osallistujien valtaosa oli muita kuin vihreitä aktiiveita.

Keikka oli loppuunmyyty. Haavisto oli onnistunut keräämään taakseen Suomen kiinnostavimmat tuoreet artistit.

Esiintyjäkaartin kova taso teki kampanjalämpötilan mittaamisesta mahdotonta. Olin itsekin ostanut lipun yhtä paljon Vestan ja Paperi T:n kuin presidenttiehdokkaan vuoksi. Yleisössä intoiltiin enemmän Vesalasta kuin vaaleista, mutta kun Haavisto puhui, nuoret kuuntelivat ja taputtivat terhakkaasti. Yleisön lähti innolla mukaan Siksi Pekka -yhteislauluunkin.

Voiko Tavastian yleisössä muhia uusi Haavisto-ilmiö?
Kampanjapäällikkö Riikka Kämppi on toistuvasti muistuttanut, että myös kuusi vuotta sitten tässä vaiheessa Haavisto keräsi gallupeissa ykkösellä alkavia lukuja, mutta niin vain leiskautti toiselle kierrokselle.

Mitä 2012 tapahtui? Silloin presidentinvaalien aikaan oli toistakymmentä asetta pakkasta. Olin viisikuukautisen lapsen kanssa kotona ja perustamassa omaa yritystä.

Muutakin hommaa olisi päivisin ollut, mutta tungin vauvan kantoreppuun toppatakin alle ja menin Rautatieasemalle jakamaan Pekka Haaviston esitteitä. Yhden lauantain vauva pötkötti puoluetoimiston keittiön lattialla, kun paistoin kakkosen muotoisia pikkuleipiä.

Olin tyypillinen kampanjatyöhön lähtenyt. En ollut aiemmin osallistunut poliittiseen toimintaan, mutta nyt innostuin. Meitä samanlaisia oli satoja. Uudet jäsenet tungeksivat vihreisiinkin. En muista, uskoinko Haaviston voittavan vaalit. Ehkä en. Silti työ päämäärän eteen tuntui tarpeelliselta.

Taustalla ei ollut syvällistä perehtymistä ehdokas-Haaviston turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Taisin pikemminkin heijastaa häneen kaikki omat toiveeni siitä, millaisen presidentin halusin Suomelle.

Halusin, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Sellainen, jossa seksuaalivähemmistöön kuulumisesta ei rankaista. Sellaisen, jossa rauhaa ei rakenneta armeijoilla. Halusin lapseni näkevän, että kiltteydellä voittaa.

Näissä vaaleissa Pekka Haavisto on objektiivisesti arvioiden parempi ehdokas kuin vuonna 2012. Viimeiset kuusi vuotta hän on kartuttanut kokemusta esimerkiksi ulkoministeriön erityisedustajana ja Euroopan Rauhaninstituutin hallituksen puheenjohtajana.

Tunnen Haaviston politiikkaa paremmin kuin kuusi vuotta sitten. Tiedän, että hän ajaa minulle tärkeitä asioita.

Mutta tällä kertaa en ole kampanjoimassa. Se on epäloogista, koska minusta Haavistoa tarvitaan enemmän kuin kuusi vuotta sitten. Maailman tilanne kaipaa rauhanvälittäjää. Ilmastonmuutoksen torjunta ja tasa-arvo ovat, jos mahdollista, vielä tärkeämpiä kuin viimeksi.

Kun Anssi Kela keikan lopuksi huutaa, ”Nähdään kakkoskierroksella!” en ihan usko siihen. Kahvipöytäkeskustelujen perusteella ei usko kovin moni muukaan.

Paras selitys tuntuu olevan, että vihreys ja seksuaalivähemmistöt ovat kuudessa vuodessa valtavirtaistuneet.

Viimeksi Haavisto oli altavastaaja ja altavastaajan noste luo ilmiön. Kun presidentti Niinistökin kertoo pitävänsä vain yhtä lihapäivää viikossa ei Haaviston äänestäminen ole enää samanlainen statement.

Lihapäivillä ei ole kovin paljon tekemistä presidentin vallan kanssa, mutta ei Haavisto-ilmiökään perustunut presidentin valtaoikeuksiin vaan tunteeseen.

Vihreän ehdokkaan mahdollisuus lyödä istuva presidentti on pieni. Ehdokkaan tehtävä on nostaa esiin omaa arvomaailmansa. Näyttää poliittisten linjojen erot ja kertoa muista mahdollisuuksista, vaikka äänestäjät tällä kertaa valitsisivatkin istuvan presidentin.

Tätä taustaa vasten tuntuu erikoiselta, että Haavisto on täysin häivyttänyt vihreät kampanjastaan. (Saman on tehnyt keskustalle Matti Vanhanen.) Lauantain konsertissa vihreys näkyi ainoastaan sen pienen hetken, kun vihreä tehostevalo valaisi lavaa viimeisen biisin Älä droppaa mun tunnelmaa aikana.

Tavastia oli täynnä nuoria kiinnostuneita ihmisiä. Juuri sellaisia, joista kaikki puolueet ovat kiinnostuneita. Samoin ovat olleet Haaviston tapahtumat ympäri maata.

Nyt heille ei markkinoida mitenkään vihreitä. Se on kampanjalta tietoinen valinta. Tavastialla pohdin, sisältyykö valintaan riski.

Vihreät on Haaviston aateperhe. Se on kanava, joka presidentinvaalien välissä edistää monella rintamalla sitä, mistä Haavisto kampanjassaan puhuu. Kun tuo viesti selvästi innostaa ihmisiä, niin eikö olisi palvelus sekä heille, että puolueelle kertoa, mistä aatteesta Haavisto ammentaa?

Olisi todella sääli, jos se nuorten ihmisten kiinnostus, jonka Tavastialla koin, valuisi hukkaan vaalien jälkeen.

presidentinvaalit  Pekka Haavisto 

Tweet