Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
16.5.2018
Seuraavissa eduskuntavaaleissa puhutaan kaupungeista. Se on tullut viime päivinä selväksi.
Eilen pääkaupunkiseudun kaupungit pitivät kapinakokouksen sotesta. Maan hallituksen ja isojen kaupunkien intressit ovat pahasti solmussa. Tänään EK:n kaupunkiseminaarissa Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok) kutsui oman puolueensa ajamaa uudistusta jälleen hullutukseksi.
Samassa seminaarissa viiden suurimman puolueen edustajat olivat kaikki yksimielisiä, että kaupunkipolitiikka on yksi seuraavan hallituksen kärkihankkeista.
Liberaalit kaupunkilaiset eri maissa
muistuttavat enemmän toisiaan kuin maanmiehiään maaseudulla.
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja Brexitissä maaseudun ja kaupunkien äänet hajaantuivat voimakkaasti. Unkarin, Ranskan ja Itävallan oikeistopopulistiset puolueet eivät pärjää pääkaupungeissa. Nettilehti Aeonin mukaan Trumpin äänestämistä ennusti paremmin äänestäjän kotipaikan asumistiheys kuin sukupuoli, ihonväri, koulutus tai tulot. Äänestyskäyttäytymisessä oli myös kaupunkivastaisuutta.
Nykyisestä kaupunkipöhinästä huolimatta Suomessa kuulee kaikuja agraari-ihanteesta. Ehkä johtuu myöhäisestä kaupungistumisesta, mutta kun meillä eliittiin kuuluva ihminen haluaa painottaa olevansa luotettava, hän vetoaa maalaisjuuriinsa. Eritoten luonnonsuojelun uskottavuus kyseenalaistetaan, jos suojelija asuu ratikkakaupungissa. Maalaisen luontosuhde on aito, tai kuten Juha Sipilä (kesk) on sanonut, realistinen.
Presidentinvaalien yhteydessä Matti Vanhanen (kesk) perusteli sopivuuttaan presidentiksi juuri maalaisjuurista kumpuavalla realismilla.
”Molemmat vanhempani ovat maaseudulta kotoisin. He ovat eläneet lapsuutensa olosuhteissa, joissa on todella itse pitänyt pärjätä. Tietynlainen jalat maassa oleva ajattelutapa tulee sieltä”, hän arvioi.
Sipilälle ja Vanhaselle on keskustalaisina luontevaa vedota maaseutuun. Mutta ilmiö on laajempi.
Myös vihreiden puheenjohtajakiertueella vuosi sitten ehdokkaat kilpaa painottivat tuntemustaan maakuntien arjesta. Kukaan ehdokas ei nostanut valtiksi kaupunkiosaamistaan ja tuskin teemalla olisi valituksi tullutkaan.
Koomikko Iikka Kivi kertoi Twitterissä huhtikuussa, miten linturetkellä maalla ei traktorimies ollut huolinut hinausavustaan maksua. Maalla tavataan auttaa, isäntä oli sanonut. ”Yksi niistä isoista syistä, miksi pääkaupunkiseutu ei vedä puoleensa”, Kivi tiivisti maaseudun avuliaisuuden.
Sitkeässä elää käsitys aidosta, avuliaasta ja hyvästä maaseudusta. Ilmeisesti sen vastakohta on teeskentelevä, tyhjäpäinen ja ahne kaupunki.
Vihreät tasapainoilee kaupungin ja maaseudun välissä. Puolue on hyötynyt kaupungistumisesta. Tiivis asuminen, kevyt- ja joukkoliikenne, kaupunkikulttuuri, tietotyö ja kouluttautuneet kannattajat sopivat kaikki vihreiden politiikkaan.
Puolueen suurin kannatus on kaupungeissa. Niinpä vihreät pystyy perinteisiä puolueita helpommin tekemään kaupunkilinjauksia.
Esimerkiksi kokoomukselle tämä on ollut vaikeampaa. Puolue on havahtunut kaupunkipolitiikan tärkeyteen, mutta pelkkä kaupunkilinjaus olisi isossa puolueessa harmittanut osaa kentästä. Siksi laadittiin kokoomuksen kunta- ja kaupunkipoliittinen kannannotto. Kaikille kaikkea eikä kenellekään mitään erottuvaa.
Vihreät voi erottua kaupunkipuolueena, mutta haluaako se.
Vihreää kasvunvaraa on tällä hetkellä enemmän muualla kuin isoimmissa kaupungeissa. Monella paikkakunnalla on potentiaalia, jos vihreät saa paikallistoiminnan pystyyn ja ehdokkaita vaaleihin.
Niinpä puheenjohtaja Touko Aalto kiertää ahkerasti maakuntia ja tänä keväänä uusittiin maaseutupoliittinen ohjelma.
Urbaanipolitiikan grand old man Osmo Soininvaara on ihmetellyt politiikan painotusta. Hän tietää, että tavoite on menestys koko maassa, mutta kehottaa vihreitä olemaan rehellisesti sitä mitä on.
”En tiedä kuinka monta maaseutupoliittista ohjelmaa puolue on laatinut mutta kaupunkipoliittisia ei ole laadittu.”, hän kirjoitti blogissaan helmikuussa. ”Hävetään sitä, missä ollaan vahvoja ja kaivataan sitä, missä ollaan heikkoja.”
Rehellisyyden nimissä kyllä vihreillä on useampia kaupunkilinjauksia. Tuorein on viime syksyltä.
Olisi ihme, jos useampikin puolue ei tuo ennen eduskuntavaaleja pöytään kaupunkilinjauksiaan. Silloin ei kannata hävetä kaupunkilaisuutta.
kaupungistuminen  kaupungit  sote  osmo soininvaara  maaseutu 
Tweet