Earth Hour -kriitikon vuodatus

17.3.2016

Riikka Suominen

Olen vuosia vastustanut Earth Houria. Parhaimmillaan se on yhdentekevä tempaus, josta saa näyttäviä valokuvia. Pahimmillaan pelkään sen haittaavan ilmastonmuutoksen vastaista työtä.

Earth Hourin idea on, että ihmiset ympäri maailmaa sammuttavat valot tunnin ajaksi, osoittaakseen huolensa ilmastonmuutoksesta. Samaan aikaan tapahtuman järjestäjä ympäristöjärjestö WWF kampanjoi ilmastonmuutosta vastaan.
Earth Houria kutsutaan maailman suurimmaksi ilmastotapahtumaksi.

Hm, itse nimittäisin sitä ehkä maailman suurimmaksi ilmastotempaukseksi. Minusta yksi Pariisin ilmastokokouksen delegaatti vastaa aika montaa sataatuhatta valojen sammuttajaa. Mutta menköön.

Earth Hour järjestetään tänä vuonna kymmenettä kertaa. Sen vaikutusta tai aiheuttamaa asennemuutosta on WWF:n mukaan vaikea mitata. Oma fiilikseni on, ettei se ole vaikuttanut juuri mihinkään.

Toki Pariisin ilmastokokous onnistui joulukuussa paremmin kuin ehkä yksikään aiemmista ilmastokokouksista. Mutta tuskin maailman johtajien päitä käänsivät valojen sammuttajat.

Tuskin Obama vilkaisi ulos Valkoisesta talosta, että ”katsos Michelle, kun moni on sammuttanut valot. Kyllä meidän täytyy nyt tehdä noille päästöille jotain.”

Jo Kööpenhaminan epäonnistuneen ilmastohuippukokouksen alla vuonna 2009 Earth Houriin osallistui 4000 kaupunkia. Vähänpä se vaikutti.


Suhtautuminen ilmastonmuutokseen on nyt kyllä muuttunut. Kun Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen (vihr.) kertoo syitä siihen, hän ei mainitse innokkaita valonsammuttajia, tai masentavaa kyllä mitään kuluttajien tai kansalaisten liikehdintää.

Oikeasti asennemuutoksen taustalla on lisääntynyt tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksesta, sen jo nyt nähtävät vaikutukset ja fossiilittoman energian roimasti tippunut hinta.

Näen, että Earth Hour on ilmastotyölle suorastaan haitallista. Se antaa osallistujille turhan heppoisen kuvan ilmastokriisin mittakaavasta.

Jos aiomme pitää maapallon siinä kuosissa, että seuraava sukupolvi saa hyvän elämän ja ehkä uskaltaa hankkia jälkikasvuakin, meidän pitää radikaalisti muuttaa elintapojamme.

Pelkään, että ihmismieli toimii niin, että tunnin valojen sammutuksella toivomme hoitaneemme ilmastonmuutoksen pois päiväjärjestyksestä.

Soitan Suomen ympäristökeskuksen tutkija Annukka Bergille. Hän on tutkinut tapoja saada ihmiset siirtymään ekologisesti kestäviin elintapoihin. Toivon Bergiltä taustatukea vastustukselleni. Olen lievässä alakynnessä Earth Hourin vastustajana. Viime vuonna tapahtumaan osallistui WWF:n mukaan kaksi miljardia ihmistä. Tänä vuonna tapahtumasta on tulossa ennätyssuuri.

”Minäkin olin lähtökohtaisesti penseä Earth Houriin. Olemme perheeni kanssa osallistuneet siihen, eikä se tuntunut vaikuttavalta”, sanoo Berg.

Mutta sitten hänen mielensä muuttui.

”Kun nyt luin tapahtuman kotisivuja, tajusin että vastahakoisuuteni johtuu sitä, etten ole kohderyhmää.”

Bergin mukaan ilmastotyössä tarvitaan mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaan.

”Viestintäkampanjana osallistuminen on paljon tehokkaampaa kuin juliste tai muu yksisuuntainen viestintä.”

Berg on itse tutkinut kokeilukulttuuria. Siinäkin näkyy, että omakohtainen kokemus on tärkeä oppimisessa. Se muuttaa asenteita ilmastotoimia varten.

”Suomessa useille tutumpi Earth Hour -kokemus on mökkeily. Se on kokemus, että maanläheinen yksinkertaisempi elämä ei pelota.”

Tunteet ovat asennemuutoksessa ratkaisevia.

”Minulla tulee melkein tippa linssiin, kun luen tapahtumalistauksesta, että Pööpöttien päiväkotiryhmä askartelee Earth Hourin kunniaksi jääkarhukalenterin. Ja jos suuri osa Suomen 15-vuotiaita on istunut koulussa pimeällä oppitunnilla, kyllä siitä jää muistijälkiä.” 

Tämän vuoden Earth Hour teema on ruoka. Bergistä se on oivallinen asia.

”Ruuan osalta ei ole tehty poliittisesti vielä yhtään ilmastotoimea. Esimerkiksi rakennuspuolella on jo tiukat määräykset ja autoilussa polttoaineverot.”

Jotain kritiikkiä sentään Bergkin löytää. Earth Hour ei luo painetta poliittiseen päätöksentekoon. Earth Houria markkinoidaan maailman suurimpana kynttiläillallisena. Poliittiset viestit on piilotettu syvälle. Jos ne olisivat näkyvämmät, kynnys osallistumiseen ehkä nousisi.

”On helpompi mennä kynttiläillalliselle kun vedota poliitikkoon”, Berg sanoo.

”Isoa kansalaisviestiä kannattaisi käyttää kertomaan, että poliitikkojen on turvallista tehdä ilmastopolitiikkaa. Niillä on kansalaisten laaja tuki.”


WWF:n mukaan tempauksessa kyllä kerätään monenlaista adressia.

Tänä vuonna Ruotsin WWF hoputtaa maata luopumaan kokonaan fossiilista, Kaakkois-Aasiassa vedotaan Indonesian suoalueiden suojelemiseksi ja Yhdysvalloissa painostetaan Obaman ilmasto-ohjelman puolesta.

Koska en saa Bergistä liittolaista vastarintaani, menen minäkin katsomaan netistä tapahtumalistausta.

Kotimme lähellä on lähinnä S-ryhmän ketjuravintoloiden kasvisruokatarjouksia ja toimistoja, jotka sammuttavat valonsa lauantai-illaksi. Tämä ei vielä vakuuta.

Mutta myönnetään, Pööpöttien jääkarhukalenterin kohdalla minäkin sulan.

Ehkä meilläkin päiväkoti-ikäinen saa lauantaina valvoa puoli kymmeneen. Pimeitä ikkunoita katsellessa voidaan vaikka jutella siitä, miksi lihaa pitää syödä mahdollisimman vähän ja miksi meidän perhe ei käy Thaimaassa.

Jos et voi voittaa heitä... vai miten se nyt menikään.

Earth Hour  ilmastonmuutos  kampanja  ilmastotyö  Annukka Berg 

Tweet