40 prosenttia vallasta

29.4.2015

Kati Pietarinen

Kirjoittaja on Vihreän Langan toimittaja.

Suomeen valittiin uusi eduskunta. Kahdestasadasta kansanedustajasta naisia on kahdeksankymmentäkolme. Luku ei ole yllätys, koska se ei ole noussut 25 vuoteen. Ennen näitä vaaleja naisedustajia oli yksi enemmän. Samanlainen, noin 40 prosentin naisvähemmistö on myös kunnallisvaltuustoissa.

Pidämme itseämme mieluusti tasa-arvon edelläkävijämaana: 2000-luvun alussa tuntui hienolta kertoa ulkomailla, että meilläpä on nainen presidenttinä. Eduskuntatilastoissa meidät kuitenkin päihittävät kirkkaasti Ruanda ja Bolivia, joiden parlamenttien alahuoneissa on jopa naisenemmistö.

Yliopistonlehtori Jaana Kuusipalon mukaan naisten menestyksen taustalla näissä maissa on kiintiölainsäädäntö.

Esimerkiksi Boliviassa viime lokakuun vaaleissa oli ensi kertaa voimassa tasa-arvolaki, jonka mukaan ehdokkaista 50 prosentin on oltava naisia. Läpimenon takaa, että listavaaleissa joka toisen ehdokkaan on oltava nainen. Lain taustalla oli laaja kansalaisjärjestöjen kampanja.

Pohjoismaissa asia on taas mielletty niin, että naisten pitää itse nousta. Tie on ollut pitkä: Kuusipalon mukaan maissa, joissa naisten äänioikeus on saavutettu 1900-luvun alussa, naisten osuus päättäjistä on junnannut vuosikymmeniä  30–40 prosentissa.

Monilla muilla aloilla naisten määrä johtoasemissa on paljon alhaisempi. Jopa niin alhainen, että tuoreesta Vihreästä Langasta löytyvän reportaasin teko ja löytämieni tilastojen synnyttämä järkytys vaikutti selkeästi äänestyspäätökseeni sunnuntaina. Olin joskus aiemmin järkeillyt, ettei sukupuolella ole väliä, kunhan ehdokkaani on feministi. Nyt palasin 1800-luvulla syntyneen isänäitini ohjeeseen: naisen on aina äänestettävä naista.

Lohtua tuo silti Ruotsin feministisen puolueen johtajan Gudrun Schymanin kiteytys: kaikki naispoliitikot eivät tee tasa-arvoa edistävää politiikkaa, mutta monet miehet tekevät.