Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
10.8.2016
Suomen vaihtelevassa säässä ei ehkä ole huomannut sitä, että kesä on ollut globaalisti hyvin kuuma.
Kesäkuu oli – aivan kuten joka ikinen kuukausi toukokuusta 2015 alkaen – mittaushistorian kuumin. Heinäkuun luvut eivät ole vielä tulleet ja elokuu on kesken. On silti selvää, että viime kesän ennätys historian kuumimpana on vaarassa.
Samaan aikaan, kun luvut ilmastotieteilijöiden ruuduilla olivat suurempia kuin koskaan, komissiossa vesitettiin EU:n ilmastopolitiikkaa. Odotettu ja pelätty päästökaupan ulkopuolisia päästöjä koskeva linjaus saatiin heinäkuun puolivälin jälkeen.
Päästökaupan ulkopuolisten vähennysten jakaminen EU-maiden kesken on esimerkiksi Suomen ilmastopolitiikalle oleellinen linjaus. Päästökauppasektorin teollisuutta koskevat vähennykset toteutuvat – ainakin teoriassa – ikään kuin automaattisesti markkinoiden erehtymättömien lakien mukaisesti. Sen sijaan esimerkiksi liikenteessä, maataloudessa ja asumisessa tarvitaan kansallisia toimia.
Komission esitykseen reagoitiin voimakkaasti. Muun muassa Euroopan parlamentin vihreät ja ympäristöjärjestö WWF moittivat sitä, että koko unionin tasolla esitys on riittämätön Pariisissa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Pariisin kokouksen alla EU sitoutui vähentämään päästöjään "vähintään" 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Esityksessään komissio jättää tavoitteen 40 prosenttiin ja tarjoaa sen lisäksi jäsenmaille porsaanreikiä päästövähennysten vesittämiseen. Omia päästövähennyksiä voi kuitata päästöjä oikeasti vähentämättä, esimerkiksi hiilinieluilla tai päästökauppasektorin ylijäämällä.
Toisenlaista – joskin yhtä odotettua – kitinää kuultiin Suomea koskevasta tavoitteesta, joka kiristyy vuotta 2020 koskevasta 16 prosentista 39 prosenttiin vuonna 2030. Ympäristöministeriö (kesk) ja elinkeinoelämän keskusliitto (kok) huokasivat tiedotteissaan kuin yhteen ääneen "kova tavoite".
”Se on tiukempi kuin odotimme, sillä valmistauduimme 37–38 prosentin tavoitteeseen. Meidän on tarkistettava huolella komission laskentamenetelmät ja lähtötiedot”, hieman huonolta häviäjältä kuulostava ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) sanoi.
Sekä ympäristöministeriön että EK:n tiedotteissa keskityttiinkin enemmän jatkoneuvotteluihin ja mahdollisuuteen saada joustoja tai helpotuksia kuin siihen, miten uutta tavoitetta pitäisi lähteä saavuttamaan.
Kaikkein murheellisimman itkuvirren esitti talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (ps), jonka mukaan Suomen ei pidä hyväksyä komission ehdotusta.
”EU:lta on haettava parempi ratkaisu. Suomen neuvottelijohin on ilmeisesti lisättävä talousosaamista. Ministeri Tiilikainen saa tulla heti syyskuun alussa talousvaliokuntaan laskukoneen kanssa selvittämään mitä tämä Suomelle maksaa.”
Hän syytti ympäristöministeriä ja -ministeriötä epäonnistumisesta sivuuttaen täysin sen, että Suomi onnistui etukäteen ehkä tärkeimpänä pidetyn tavoitteen kohdalla.
Puun polttamista koskeva laskentatapa pysyy nimittäin Suomen energiapolitiikalle suosiollisena – joskin todellisten päästöjen näkökulmasta kyseenalaisena. Eli päästölaskennan näkökulmasta kaadetusta puusta aiheutuu jatkossakin sama määrä päästöjä riippumatta siitä päätyykö pölli uuniin vai seinään.
Virkistävän poikkeuksen hallituspuolueiden valitukseen tarjosi ulkomaankauppaministeri Kai Mykkänen
(kok). Hän osoitti samalla olevansa yksi niistä harvoista ei-vihreistä
ministereistä, jotka vaikuttavat oikeasti ymmärtävän, kuinka vakavasta asiasta
ilmastonmuutoksesta on kyse.
”Sen sijaan, että tässä jäädään ruikuttamaan, pitää kääriä hihat. Pelästynyt kommentointi pitää kääntää siihen, että meistä tulee edelläkävijöitä”, Mykkänen sanoi Maaseudun tulevaisuudelle.
Mykkäsen mukaan koko unionin tavoitteen pitäisi olla kireämpikin. Ja niinhän sen pitäisikin olla, jos ilmastopolitiikassa haluttaisiin huomioida tiede.
Voimakas, joskin alkuvuodesta hiipunut, El Niño -ilmiö on tuonut Pariisissa joulukuussa sovitun 1,5 asteen lämpenemisrajan jo nyt hyvin lähelle. Esimerkiksi brittilehti Guardian kertoi viime viikolla, että Met Officen mukaan maaliskuun keskilämpö oli 1,38 astetta korkeampi kuin esiteollisella aikakaudella.
Kyseessä oli yksittäinen kuukausi ja El Niñon päättyminen ja mahdollinen kääntyminen La Niñaksi laskee jonkin verran globaaleja keskilämpötiloja, mutta vuosittaiset keskiarvot nousevat pienellä viiveellä kuukausittaisten ennätysten lukemiin.
Edellinen voimakas El Niño koettiin vuonna 1998. Tuolloin ennätyskuukausi oli helmikuu, joka oli amerikkalaisen NOAA:n mukaan 0,86 astetta 1900-luvun keskiarvoa kuumempi. Viime vuonna koko vuoden keskiarvo ylitti pitkän aikavälin keskiarvon jo 0,90 asteella.
Komissio voi myöntää Suomen ilmastopolitiikkaan joustoja ja helpotuksia. Lämpömittareilta niitä on turha odottaa.