Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
15.4.2016
Yksi erikoisista ilmastonmuutokseen liittyvistä keskusteluista liittyy väitteeseen siitä, että kaikki tiedemiehet ovat yhtä mieltä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.
Vakiintuneen käsityksen mukaan 97 ilmastotutkijaa sadasta pitää ihmisen roolia olennaisena ilmaston lämpenemisessä. Tämä väite sai tukea tällä viikolla Environmental Research Letters -julkaisussa esitellystä tutkimuksesta, jossa käytiin läpi aihetta käyneitä tutkimuksia.
Julkaisun mukaan todellakin vain muutama prosentti ilmastotutkijoista suhtautuu skeptisesti ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Tilanne muuttuu, kun mukaan otetaan myös muiden alojen tutkijoiden kuin ilmastotutkijoiden näkemyksiä. Silloin skeptikkojen osuus nousee viidennekseen.
Julkaisun kirjoittajien mukaan ilmastonmuutoskonsensuksen kiistäminen perustuukin yleensä selvityksiin, joissa kuuluu myös muiden kuin ilmastotutkijoiden ääni.
Ilmastotiede on joutunut jossain määrin kiusalliseen asemaan vallitsevan todellisuuden ja politiikan välissä. Ilmastonmuutoksen todellisuus uhkaa nykyistä yhteiskuntaa tavalla, jota valtavirran politiikka ja talous eivät halua kuulla.
Koska ilmastonmuutos – ja sama koskee sivumennen sanoen myös evoluutiota – ei näy arjessa yhtä ilmiselvällä tavalla kuin esimerkiksi painovoima, voi sen yrittää kiistää näyttämättä täysin järkensä menettäneeltä. Voi vedota kylmään talveen, valita sopivia tilastotietoja tai maalailla kuvaa salaliitosta.
Yhdysvaltain republikaanipoliitikot toistelivat jossain vaiheessa, että he vastustavat päästövähennyksiä, koska eivät ole tiedemiehiä. Tämä selittää ehkä sen, miksei ilmastonmuutokseen uskota. Muttei lainkaan sitä, miksei olla valmiita kuuntelemaan niitä, jotka oikeasti ovat tiedemiehiä.
Toinen yleinen tapa on puhua ilmastonmuutoksesta teoriana, joka on ainakin jossain määrin kiistanalainen. Tiettyyn pisteeseen asti kiistanalaisuus ja epäselvyys liittyy kaikkeen tieteeseen ja varsinkin ilmastonmuutoksen kaltaisia monimutkaisia ilmiöitä tutkivaan tieteeseen.
Tieteellinen teoria – kuten New York Times viime viikolla aiheellisesti muistutti – on jotain aivan muuta kuin arkikielen teoria.
Eli ”Mulla on sellainen teoria, että Esson kulmapöytä on vapaana, jos pihassa ei ole rekkoja” on täysin eri asia kuin ”Ilmastotutkijoiden teorian mukaan ilmasto lämpenee kuusi astetta vuosisadan loppuun mennessä, jos päästöjä ei merkittävästi vähennetä”.
Jutussa haastateltu professori Peter Godfrey-Smith tarjoaa hyödyllisen analogian: tieteellisiin teorioihin voi suhtautua kuin karttoihin.
”Jos jotain asiaa kutsutaan kartaksi, siihen ei suhtauduta kuin aavistukseen. Sitä pidetään yrityksenä esittää jokin maantieteellinen alue. Se, että jotakin sanoo kartaksi, ei kerro laadusta mitään.”
Godfrey-Smith muistuttaa, että aivan kuten karttoja myös teorioita on hyviä ja huonoja. Hyvät teoriat jäävät voimaan ja käyttöön, huonot hylätään ja unohdetaan.
Ilmastonmuutokseen liittyy huomattavasti suurempia taloudellisia intressejä kuin esimerkiksi evoluutioon. Siksi on yhä monia, jotka tahallaan tai hyväuskoisuuttaan levittävät valhellisia väittämiä.
”Tieteellistä yksimielisyyttä koskevan epäluulon rakentaminen on tehokas tapa vähentää ilmastopolitiikan suosiota”, Environmental Research Lettersissä julkaistun tutkimuksen kirjoittajat toteavat.
Vaikka ilmastotieteilijät ovat yksimielisiä siitä, että ihminen on vastuussa ilmastonmuutoksesta, on epäusko yhä laajaa myös keskimääräistä paremmin asiaa tuntevien joukossa. Verkkojulkaisu Slate kertoi viime viikolla, että amerikkalaisista meteorologeista vain kaksi kolmasosaa pitää ihmisen toimintaa merkittävimpänä syynä ilmastonmuutokseen. Meteorologit eivät siis eroa juuri lainkaan muista amerikkalaisista.
Suomessakin on vielä matkaa siihen, että ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tulisi yhteisesti hyväksytty ilmiö. Viime vuonna julkaistun ilmastobarometrin mukaan joka neljäs suomalainen pitää ilmastonmuutoksen syynä jotain muuta kuin ihmisen toimintaa.