Pehmoilusta politiikan kovaan ytimeen

11.3.2016

Sotepäiväkirja

Kirjoittaja työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Asemansa vuoksi, hän bloggaa aiheesta nimettömänä.

Kuka olisi muutama vuosi sitten uskonut, että sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset ovat sellaisia, joilla pääministeri uhkailee hallituksen hajottamisella?

Vaikka sosiaali- ja terveydenhuolto on aivan yhteiskuntamme keskeisimpiä alueita, niin ennen viime vuosien sote-keskusteluja, sitä ei kuitenkaan ole pidetty politiikan kovaan ytimeen kuuluvana.

Suomessa on perinteisesti arvostettu erityisesti talous-, ulko- ja elinkeinopolitiikkaan keskittyneitä poliitikkoja. Köyhien, sairaiden, lasten ja vammaisten asioiden hoitoa on pidetty ”pehmeänä” politiikkana, jota ei ole päästetty sotkemaan isojen poikien pelejä.

Sote-uudistuksen ympärillä käyty keskustelu on kuitenkin kääntänyt tämän asetelman aivan päälaelleen. Toisaalta keskustelussa on nyt hieman huvittaviakin piirteitä, kun aiemmin ”koviin” asioihin keskittyneet poliitikot alkavat hieman haparoiden esiintymään sote-asiantuntijoina.

Onko käynyt niin, että hyvinvointivaltiota ja sen palvelujärjestelmää on rakennettu niin, että ”kovan” politiikan tekijät eivät ole ymmärtäneet, kuinka massiivisesta ja monimutkaisesta kokonaisuudesta sotessa on kysymys?

Nyt kun taloudelliset realiteetit painavat ikävästi päälle, niin kaikkien politiikassa mukana olevien on ollut pakko alkaa perehtyä sosiaali- ja terveydenhuollon tärkeimpiin kysymyksiin. Tähän ei valitettavasti riitä omat kokemukset mukavasta kouluterveydenhoitajasta tai lähisukulaisen vakavasta sairaudesta.

Ilman riittävää ymmärrystä kokonaisuudesta on mahdotonta esittää ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuudesta. Olemme nyt tilanteessa, jossa yritämme entistä niukemmilla resursseilla tuottaa entistä enemmän hyvinvointia.

Tosiasia kuitenkin on, että erityisesti lääketieteen uudet tutkimus- ja hoitomahdollisuudet, suomalaisten ikääntyminen sekä ihmisten odotukset aina vaan paremmista palveluista kasvattavat painetta kustannuksiin enemmän kuin mitä yhteiskunnalla on mahdollista rahoittaa. Tämän ristiriidan ratkaiseminen oikeudenmukaisesti on minusta sote-uudistuksen keskeisin kysymys.

Olen mielissäni, kun sain mahdollisuuden kommentoida sote-uudistuksen käänteitä Vihreän Langan blogistina. Tulen käymään täällä läpi erityisesti hallituksen avauksia, taustoittamaan isoja linjoja päivän politiikan pintakeskustelun alta sekä avaamaan näköaloja uusiin tapoihin toteuttaa hyvinvointipalveluita.

Pyrin pitämään mukana koko ajan myös yksittäisen ihmisen kokoisia asioita. Useinhan vaikuttaa siltä, että kaiken sote-keskustelun keskellä unohtuu se, keitä varten uudistusta tehdään.