Vivat Academia!

7.7.2015

Jukka Nikulainen

Pari viikkoa sitten kuultiin suru-uutinen. Stockmann myi Akateemisen kirjakaupan ruotsalaiselle kustantajalle – ei, anteeksi: mediayhtiölle – Bonnierille.

Akateeminen on monella tapaa ikoninen osa suomalaista kulttuurielämää, lähtien jo Alvar Aallon suunnittelemasta rakennuksesta. Moni suomalainen tiedejulkaisu painatti aikoinaan etusivulleen kuvassa olevan Studia Orientalian tavoin "apud" tai "distribuit" Akateeminen kirjakauppa, Helsinki. Latinaksi, tietenkin.

Uusimmat kotimaiset tieteelliset monografiat ja sarjat löytyivät Aleksanterinkadun myymälän hyllyistä Humaniora-osastolta. Nuorempana, ennen latinan opintojen aloittamista, tuijotin ja yritin aina tavata juuri tuota kylttiä saamatta siitä mitään selkoa. Ehkä tällaiset kokemukset usuttivatkin minut muinaisten kielten ääreen.

Nykyään näitä tutkielmia löytää usein roskiksesta. Jos nykyakateemisen hyllyllä näkisi legendaarisen Holger Thesleffin On Dating Xenofanes -kirjan, voisi helposti luulla, että siinä jaellaan seurusteluvinkkejä muinaiskreikkalaiseen tapaan. Täytyy tosin myöntää, että todella tiivis, kahden sivun tutkimus "Naarashaukia, joiden kylkiluut ovat surkastuneet" oli jo spesifiydessään aika saavutus. Huimin löytö on ehkä suomalainen, joskin englanninkielinen, tutkielma muutamista muinaisbabylonialaisista nuolenpääkirjoitustauluista.

Tiukan tieteellinen eturivin tutkimus tosin hävisi Akateemisen hyllyiltä jo vuosikymmen sitten. Se on oikeastaan ensimmäinen kirjallisuuden laji, jossa sähkökirja syrjäytti painetun sanan. Itse tuhlaan lukemattomia tunteja selaten academia.edu:n ja arxiv.org:in papereita tieteenaloilta, joiden olemassaolosta en ollut tiennytkään. PDF-tiedostot vievät koneella vähemmän tilaa kuin vanhat vihot hyllyssä.

En ainakaan vielä henno heittää obskuureja ja tiedoiltaan vanhentuneita julkaisuja pois. Ehkä uusi uljas tulevaisuus olisi vain otettava vastaan avosylin. Vanhat tavat jatkuvat vain uudessa muodossa.

Niin, ja mitä Akateemisen ikonisuuteen tulee, Aallon suunnittelemissa taloissa on komeat julkisivut. Vessaan tosin pääsee sisään vain peruuttamalla ja pytylle mahtuu polvet suussa. Ehkä menneisyydestä on otettava mukaan vain parhaat palat ja toivottava innostuksen siirtyvän uuteen sukupolveen.

Tweet