Oppia ikä kaikki

3.3.2015

Jukka Nikulainen

Dyykkimisessä mielenkiintoista on erilaisten sattumanvaraisten kokoelmien kertyminen. Jokaisella kerralla ei välttämättä löydy mitään, mutta uutteruus palkitaan. Oheisessa kuvassa on pieni kokoelma dyykkimistämme kirjoittamisen opetteluun liittyvästä tarpeistosta.

Kansanopettajain osakeyhtiö Valistuksen Vinokirjoitusvihko lienee porukan vanhin, mutta dyykittiin viimeisimpänä. Sen sivuilla on suorien rivien ohella hennot kenoviivat oikean vinouden varmistamiseksi. Vihko valistaa käyttäjäänsä seuraavasti:

"Ennen on kustannuksellamme ilmestynyt opettaja Niilo E. Lampisen Amerikan Yhdysvaltojen kouluissa käytettyjen Sheldonin kirjoitusvihkojen mukaan sovittelema pystykirjoitusjärjestelmä. Saattaaksemme tämän amerikkalaisen järjestelmän pedagoogiset ansiot laveammalta koulujamme hyödyttämään, olemme kaltevan kirjoituksen ystäviä varten toimittaneet vinokirjoitusjärjestelmän. Silmämääränä on koetettu pitää käytännöllisyyttä."

"Selvän ja sujuvan käsialan saavuttamiseksi ei riitä, että oppilas täyttää muutamia kaavoilla varustettuja vihkoja. Sentähden järjestelmän rinnalla on käytettävä harjoitusvihkoja, joihin oppilaiden on kirjoitettava kulloinkin esillä olevaa harjoitusta, kunnes jotenkin tyydyttävä tulos on saavutettu."

Vihkossa on siis toistettavia esimerkkilauseita, kuten "Filosofia on viisaustiede", "Zoologia on eläinoppi", "Xerxes Persian kuningas" ja "X-säteitä ei voi nähdä", joita oppilaamme on toistanut pelottavalla tarkkuudella. Ja toistosta on tosiaan ollut hyötyä. Samasta roskiksesta löytyi monia vihkoja, jotka olivat täynnä tokaluokkalaisen konemaisesti kahdentamaa kirjoitusta. Ja tämä kaikki mustekynällä. Siis sellaisella dipattavalla.

Vihkot osoittavat myös sen, miten Suomessa on perinteisesti uskottu koulutuksen voimaan ja haluttu seurata uusimpia "pedagoogisia" virtauksia. Jostain päähäni on jäänyt vahvistamaton tieto, että toissavuosisadan vaihteessa Helsingissä olisi ollut Chicagon ja Tukholman jälkeen maailman kolmanneksi suurin koulutiheys. Itsenäistymistä opetteleva kansakunta luotti tulevaisuuteensa.

Muutama vuosikymmen vanhempi kymmensormijärjestelmän opetustaulu osoittaa, kuinka nopeasti järjestelmät vaihtuvat ja taidot vanhenevat. Kymmensormijärjestelmästä onkin tulevaisuudessa kaunokirjoitustaitoa enemmän hyötyä sähköisiä ylioppilaskirjoituksia tekeville sukupolville. Siri, Cortana ja Googlen puheentunnistajat ehkä ennakoivat tulevaisuutta, jolloin naputtelunkin voi unohtaa.

Tietokoneet ovat olleet suuri siunaus harakanvarpailleni. Kymmensormijärjestelmänkin hallitsen. Siis sellaisen, missä noin kaksi sormea etsii kirjaimia, pari sormea käyttää välilyöntiä ja vaihtonäppäimiä ja noin kuusi lepää.

Hyvin on kuitenkin toimeen tultu. Vinokirjoituksenkin opettelussa on ehkä ollut taka-ajatuksena muutakin kuin kaikkien kiehkuroiden ulkoa opettelu. Vihkomme jatkaa:

"Sitten kirjoittakoot oppilaat saman tehtävän mallivihkoihin, mutta jos he sitä tehdessään rupeavat hutiloimaan, on heidän uudelleen kirjoitettava tehtävä harjoitusvihkoihin. Jos näin johdonmukaisesti menetellään, on opetuksesta varmaan koituva parempia tuloksia kuin tähän asti. Tämmöistä menettelyä käyttäen vältetään se kuumeentapainen kiire, millä oppilaat toivoen pääsevänsä uuteen harjoitukseen tavallisesti täyttävät määrätyt rivit ja sivut ollenkaan välittämättä siitä, ovatko esillä olevassa harjoituksessa tyydyttävän taidon saavuttaneet."

Tweet