Lehtikioski takapihalla

9.6.2015

Jukka Nikulainen

Suomen suven ja kesämökkien huussilukemistojen kunniaksi roskislöydöt esittelee jälleen helposti dyykittävissä olevan kohteen: aikakauslehdet.

Tämän päivän uutiset ovat sananlaskun mukaan huomisen kalankääreitä. Hesarin kierto saattaa ollakin näin nopeaa, mutta aikakauslehdistössä pyritään ehkä kestävämpään journalismiin. Toisaalta Bazaarin tai Trendin kiiltäviltä sivuilta kalanrasva valuisikin suoraan syliin.

No, jos halpamainen vinoilu jätetään sikseen niin kutsutuissa naistenlehdissä tehdään todella korkealaatuista journalismia. Vaikkapa Eevassa ja Oliviassa on todella pitkiä henkilöhaastatteluja ja kiinnostavia kolumneja, Trendissä taas asiantuntijahaastatteluja erilaisista ilmiöistä. Ei siis mitään maailmoja mullistavaa asiaa, mutta hyvin mielenkiintoisia juttuja. Ehkä näitä juttuja lukemalla jaksaa sitten keskittyä niihin maailmaa mullistaviin uutisiin ja kirjoihin.

Tavallisimpia suomenkielisiä aikakauslehtiä löytyy jatkuvasti jokaisesta isomman taloyhtiön lehtiroskiksesta. Olen jäänytkin pahaan naistenlehtikoukkuun. Kahvin ohella lehtien selailu on paras herättäjä aamuisin.

Hieman harvinaisempaa löytöä edustavat kuvassa ulkomaiset Bazaar ja outoon ei-rasvaiseen miestenlehtimäiseen kategoriaan kuuluva GQ. Myös Wired-lehteä löytyy pienen kaivelun jälkeen silloin tällöin.

Nämä lehdet ehkä edustavat pelottavalla tavalla suomalaistenkin lehtien tulevaisuutta. Ranne tulee kipeäksi siitä, kun ennen ensimmäistäkään juttua tai sisällysluetteloa joutuu selaamaan kymmeniä ja kymmeniä sivuja mainoksia.

Mainokset ovat jopa huvittavalla tavalla lehteen itseensä viittaavia. GQ-lehdessä lukemattomien vaate-, kello- ja partavesimainosten jälkeen Mr. Style Guy vastaa mahtavassa kolumnissaan lukijoita askarruttaviin tyylikysymyksiin. Koko tyyliongelma on siis itseaiheutettu. Mr. Style Guylla riittää töitä niin kauan kuin mainokset pitävät lukijoita otteessaan. Tällaisista itseviittaavuuksista kiinnostuneille suosittelen Douglas Hofstadterin kirjaa Gödel, Escher, Bach.

Georg Simmel ja Erving Goffman osuivat pelottavalla tavalla oikeaan pitäessään muotia perustaltaan erottautumis- ja imitointikäyttäytymisenä. Nekin, jotka nimenomaan eivät halua olla muodikkaita, ovat haluamattaan osa muodin maailmaa.

Onko lehtien dyykkiminen sitten eettistä? Lehtien lukijakunta pienenee, mutta toimittajat ansaitsisivat työstään kunnon palkkion. En toisaalta usko, että olisin koskaan tutustunut puoleenkaan lukemistani lehdistä, ellen olisi jossain vaiheessa dyykkinyt niitä. Muutamaa on tullut ostettua sen jälkeen irtonumeronakin.

Saa nähdä, miten lehtien dyykkimisen käy siinä tapauksessa, jos aikakauslehdet siirtyvät digiaikaan. Kuolleen puuaineksen siirtely paikasta toiseen on tietysti vähän kömpelö tapa siirtää informaatiota. Toisaalta jos lehdissä toteutetaan oikeasti hakkeroimaton DRM-mekanismi tai maksumuuri, jää niihin tutustuminenkin haaveeksi.

Viimeiseksi vaihtoehdoksi jää toive, etteivät tulevat hallitukset poista kirjastoilta määrärahoja lehtitilauksiinkin.

Tweet